Kaikki alkoi vuonna-83 Oulussa, eikä vieläkään loppua näy

22.12.2017

Ensimmäisen ja tämän viimeisen

julkean vailla todellisuudentajua viranomaisten taholta olevan

perheeseemme kohdistuvan toimen välissä on 33 v.

Ja tälle aikavälille mahtuu toinen toistaan loukkaavampia ja oikeudettomimpia

toimia aivan vain normaaliälyllä arvioituna.

Tuuli on siis syntynyt tammikuussa -83.

-84v toukokuussa odotin Tuulin veljeä Tatua, minulla meni lapsivettä 26 raskausviikoilla.

Jouduin sairaalaan, lasten isä opiskeli tuolloin Tekussa koneteknikoksi,

joten soitin Oulun kaupungin kotipalveluun ja kerroin tilanteemme ja,

että tarvimme kodinhoitajan Tuulista huolehtimaan päivisin.

Heti ensimmäisessä puhelussa Aila Ylönen, joka jakoi kodinhoitajia perheisiin kohteli minua alentavasti,

asenteella 'mikä pikkulikka sinä oikein olet, kun et pysty lastasi hoitamaan' ?

Ei luvannu, joten soitin hänen päällikölle, jonka jälkeen Ylösen täytyi arvioida tilanteemme uudelleen ja kodinhoitaja saapui Tuulista huolehtimaan.

Minulla oli korkea lapsiveden meneminen ja tovin sairaalassa maatessani se lakkasi, lapsivesi uusiutuu, joten raskaus pystyi jatkumaan.

Pääsin kotia, mutta vain toimintaohjeilla makaamista ja liikkumislupa ainoastaan wc ja pesu.

Edelleen tarvitsimme siis kodinhoitajaa, mutta Ylösen ymmärrys asiaan ei riittänyt.

Soitin Oysin sosiaalityöntekijälle ja pyysin soittamn Ylöselle, jotta

hän Oysin työntekijänä kertoo toiseen kertaan sen minun jo kertoman terveydellisen tositilanteeni.

Ylösen herääminen asiaan oli hyvin hidas ja anopin oli tultava huolehtimaan Tuulista kotiin päästyäni.

Ylönen vaati, että isän täytyy keskeyttää opinnot ja jäädä hoitamaan Tuulia.

Se ei ollut meille vaihtoehto, isä oiskeli ammattia, että voi elättää perhettään ja kesällä oli kesätyö tiedossa.

Jouduin makaamaan 10 viikkoa, Tatu syntyi heinäkuussa -84.

Eli seuraavassa tapahtumassa anoppi oli katsomassa vierestä minuun kohdistuvaa loukkaavaa kohtelua.

Minä olin perheessämme se joka hoiti kontaktit viranomaisiin,

tarvimme silloin toimeentulotukea sairaalalaskuihini , joten soitin tutulle työntekijälle

(joka kanssa minulla oli hyvä toimiva asiakassuhde)

sosiaalitoimeen ja pyysin,

että hän tulisi meillä kotona käymään, jotta voisimme kasvotusten hoitaa raha-asian.

Hän tulikin, mutta ei yksin,vaan vieras nainen mukanaan,

joka esittelemättä itseään eteisestä keittiöön (jossa minä makasin lepolassessa) tullessaan,

aloitti minun järkyttävän ryöpyttämisen äänensävy ja painottamiset halventavan loukkaavia;

'Mikä sinulla on

SELÄSSÄS KUN ET VOI LASTAS HOITAA?

EIKÖ KAUPUNGILLA OLE MUKA ANTAA TEILLE PAREMPAA ASUNTOA?

MISTÄ SINÄ OLET VARMA, ETTÄ MIEHESI SAA TÖITÄ KUN VALMISTUU?

No voitte kuvitella, että toista lastaan odottava äiti, jolla

on kuolemansairas reilu vuoden ikäinen esikoinen nieleskelee hetken, itkee sitten tovin ja toteaa vain rauhallisesti taputellen vauvamahaansa;

'MINÄ odotan lasta ja minulla on lapsivesi mennyt 26 raskausviikoilla ja joudun makaaman loppuraskausajan,

ja

MIKÄ meidän kodissa on vikana, ei mikään, me tykätään tästä ja täällä on hyvä asua, (iso puutalo, kodissamme kaksi huonetta, toisessa kakluuni, yhteinen iso piha, puusauna talon alakerrassa,

asuimme Pikisaaressa taiteilija Martti Mäen ja näyttelijä Liisa Toivosen perheen ja taiteilija Ari Kochin ja Riitta Helevän perheen naapurissa),

ja

EN kait minä voikkaan tietää saako minun mies heti työtä, kun valmistuu ammattiin,
pitäisikö tietää.'

Tämä halpa ryöpyttäjä oli lastensuojelusta, voite arvailla kuka hänet oli laittanut liikkelle ja vielä perusteetta?

Tämän perheemme ensimmäisen törkeän osattoman viranhaltijan kiusaamisen kohteeksi joutumisen ja

viimeisimmän 16.11.16 tapahtuneen minun ja Tuulin julkean nöyryytävän vangitsemisen,

josta kerron tässä ryhmässä aiemmissa julkaisuissa

väliin mahtuu kirjan jos toisenkin verran tosi tarinaa,

jotka tulemme ystävämme avulla kirjoittamaan.

Miksihän en tosiaankaan luota viranomaisiin.

Tuolloin minun maatessani Tatu vauvamasussani Tuulia hoiti ne ajat,

kun Ylösen Ailalta liikeni

erittäin ihana tunnollinen ihmisläheinen kodinhoitaja Hilkka Pohjola,

hänelle tuhannet kiitokset myötäelämisestä.