Lastensuojelun kynsissä

16.04.2018

Heissan, ajattelin nyt tänne kertoa koko mun tarinan vuodesta 2009-2018 ajalta, hieman mun lapsuudesta kans koska sielläkin tapahtui asioita mitkä anto mulle elinikäiset arvet.Samalla avaan hieman mun nimen merkitystä ja miten se liittyy tähän.Elikkä siis oon 17-vuotias nuori nainen, syntynyt 2.8.2000, samana päivänä mun mummuni kuoli, vaan tunti tai kaks sen jälkeen kun synnyin niin enpä ehtinyt häntäkään tapaamaan. Joskus mietin että olisko mun mummuni ylpee musta et mitä teen mun oikeuksien eteen.Sain nimekseni Emma-Liisa, mulla ei siis ole lainkaan toista nimeä, mutta mua kutsutaan vaan Emmaksi. Liisa nimi tulee siis mun kuolleelta mummultani.Oon isäni esikoinen, ja äitini keskimmäinen, mulla on sisaruksia 5, joista 4 on sisaruspuolia.3 heistä on puoliksi kuubalaisia, sillä isälläni on uusi liitto.

Mutta asiaan.Oon asunu yli 15 vuotta Pomarkussa, Kivijärvellä jos tarkkoja ollaan.Aika lailla keskellä korpea jos rehellisiä ollaan, lähimpään kauppaan oli varmaankin noin 5 tai 6km matkaa, ehkä 7km, en ole varma.Mutta lapsuuteni oli jokseenkin kamala, ja äitini sai tietää koko totuuden vasta vuonna 2013 kun uskalsin avata suuni.Kaikki väkivalta alkoi kun olin n 4-vuotias, isäni huusi mulle päin naamaa kasvot ihan punaisina, tukisti todella rajusti, löi NAHKAVYÖLLÄ mua selkään ja takamukselle, joskus ylä/keskiselkään, löi avokämmenellä ja hieroi ruokaa kasvoille jne.Minä ja isoveljeni saatiin pahin kohtelu, mutta mä sain sen kaikista pahimman, joskus saatoin joutua huoneeseen ilman syytä. Tän äiti huomasi ja aina toi mulle huoneeseen kaikkee hyvää kun tiesi että olin todella itkuinen, äiti aina katto mun kans elokuvia, pelasi ja sai mulle hyvän mielen, mutta isäni yritti kontrolloida äitiä, ei saanut liikkua mihinkään, piti aina vaan pysyä kotona ja tehdä ruokaa, sekä siivota...En saanut nähdä muita ihmisiä kuin omia sukulaisiani isäni puolelta, en päässyt päiväkotiin, kerhossa olin n.5 vuotiaana, esikouluun menin 6 vuotiaana, jossa sitten alkoi mun kiusaaminen...Isäni vain neuvoi mua lyömään jos mua kiusattiin ja en halunnut tietenkään sitä, otin sen uhrin aseman kiusaamisen suhteen ja olen saanut kestää sitä tähänkin asti sillä en halua olla tyhmä ja olla kuin mun kiusaajat.

Noh, aloitin koulun vuonna 2007, olin iloinen 1 luokkalainen joka halusi oppia ja oli innoissaan.Se kuitenkin lopahti kun kiusaaminen yltyi pahaksi vuonna 2009 vanhempien eron takia, vuonna 2011 se oli entistäkin pahempaa kun ihmiset saivat selville äitini seksuaalisen suuntautumisen, ja että oli kihloissa.Isäni sekosi ja uhkasi äitiä oikeudenkäynneillä ja poliisilla jos en siskoni kanssa jää hänen luokseen asumaan.Isäni manipuloi mua ja mun siskoani että äiti ei muka halunnut enää nähdä meitä eikä mun sukulaisetkaan.Asiat oli kuitenkin toisin.Sain tästä tarpeekseni vuonna 2013, sanoin siskolleni "Mennään äidin luo." tätini soitti sitten äidin hakemaan kun isä oli ryyppykeikalla taas. Siitä lähti sitten oikeudenkäynnit ja lastensuojeluilmoitukset.Isäni keksi että äidilläni ja ´hänen kihlatullaan on piilotettu laiton ase, se oli kyllä niin huvittavaa että poliisitkin nauroivat päin naamaa No sitä jatkui jonkin aikaa ja mut määrättiin siskoni kans äidin luo asumaan.Olen käynyt yhdeksännen luokan Porin Kuninkaanhaan koulussa, muutimme Poriin kiusaamiseni takia ja siellä se jatkui, sillä en suostunut harrastamaan seksiä silloisen luokkalaiseni kanssa. Huhut levisivät ja maineeni meni, mutta en antanut sen vaikuttaa, sain suoritettua peruskoulun kiusaamisen keskellä kunnialla. K.a oli 7.21 ysiltä päästyäni.Vuonna 2015 hain keväällä sosiaali- ja terveysalalle lähihoitajaksi ja pääsin kouluun sisälle, nyt olen 2.vuoden opiskelija, mutta en ole kykeneväinen jatkamaan terveyteni vuoksi, mulla on todettu juveniili oligoartriitti, minkä vuoksi en kykene valmistumaan lähihoitajaksi, ja tästä tää koko sijoitus soppa alkoi. Isäni valehteli musta äitini kanssa Kankaanpään lastensuojeluun, mun sosiaalityöntekijä (nykyään eri sossu) teki mun elämästä yhtä helvettiä viime vuoden puolella.(Kyllä, äidinkin kanssa on sukset mennyt ristiin, mutta annoin sen anteeksi hänelle, sillä hän myönsi asian, ja en halua kantaa kaunaa häntä kohtaan.)Isäni teki viimeisen virheensä kun valehteli mun poikaystävästä ja sen äidistä sossulle, isäni sanoo heitä hulluiksi ja sekaisin oleviksi, valehtelee kaikille että poikaystäväni on masentunut ja todella itsetuhoinen vaikka näin ei todellakaan ole.Vanhempani sai myös poikaystäväni äidin todella pahaan jamaan, hän siis itse on ollut Kpään sossussa töissä, mutta osaa asiansa todella hyvin.Hän itki kokonaisen päivän sen takia kun melkein sai potkut.Mun poikaystävän äiti otti mut sinne silloin kun tarvitsin eniten apua, sossu näki sen tietenkin pahana asiana isäni ja äitini puheiden takia.

Mutta takaisin koulunkäyntiin.Halusin vaihtaa alaa reumaepäilyn vuoksi, vanhempani eivät hyväksyneet asiaa ja pakottivat mut käymään tän loppuun, vaikka opettajakin sanoo että en kykene sillä hoidon osuus jää pois.No tulevassa yhteishaussa haen Pomarkun lukioon sillä se on sitä mitä todella haluan.Viime vuonna kaikki muuttui, 14.11.2017 mut sijoitettiin Meri-Poriin itsenäistymisyksikkö Metsämaalle, pikemminkin vastaanottokotiin...Siellä kaikki muuttui, oon saanu traumat kaikesta tästä sillä olen syytön, mun stressini on todella paha ja ahdistus myös.Mun sydän saattaa pettää, ja lääkärikin on sanonut että en saa stressata enää, miten voin lopettaa jos en saa olla poikaystäväni kanssa, ja kavereiden myös, ja se että olen nähnyt sellaisia asioita mitä mun ei edes pitäis nähä...Oon pelastanu mun kaverin kahdesti siellä laitoksessa sillä hän on todella itsetuhoinen ja todella nuori...Sieltä yksiköstä mua ei edes viedä päivystykseen vaikka mun piti saada mennä sinne, mulla oli yhdessä kohtaa todella paha tilanne mun nivelten suhteen...Musta vieläkin valehdellaan mutta olen päättänyt sen kestää, mutta oikeutta haluan itselleni ja muille mun läheisille sekä uhreille.Mun sossuni on tehnyt todella paljon pahaa että se saa loppua.

Nykyään tilanteeni on hyvä, olen saanut äitini kanssa välejä kuntoon mutta en hyväksy silti kaikkea mitä olemme käyneet läpi, mutta olen ne antanut hänelle anteeksi, ja loppujen lopuksi hän on todella rakastava äiti ja kohtelee minua nykyään hyvin.
Ja asiat muuttuivat parempaan suuntaan uuden sos.tt myötä, hän sulki huostaanoton mahdollisuuden pois toisin kuin entinen sos.tt.
Uusi tt sanoi myös että avohuolto on vapaaehtoista ja minua ei voida pakottaa jatkamaan tätä.
Hän teki elämästäni onnellista ennen kuin täytän 18.
Hän mahdollisti kaiken ja sai minusta aidon ihmisen ulos.
Hän sai minusta oman itseni taas.

Emma