"Mä tulen tekemään kaikkeni, että saan lyötyä sut niin maahan kuin ikinä pystyn"

01.01.2018

Näillä sanoilla tytärtemme isä julisti huoltajuusriidan alkaneeksi reilut viisi vuotta sitten. Rehellisesti sanottuna, minulla on mennyt näiden vuosien varrella usko Suomen oikeusjärjestelmään ja viranomaistoimintaan, sekä inhimillisyyteen 100-vuotiaassa Suomessa.

Lasteni isän harrastama vieraannuttaminen Espoon lastensuojelun tukemana, on viety siihen pisteeseen, että lasten on valittava onko heillä Äiti vai isä elämässä. Kuuluko lapsen todella joutua kyseisen valinnan eteen koskaan?

Valitettavasti nuorin lapsista on alle 12-vuotias, joten häntä ei edes asiassa kuulla, vaikka on jo itsemurhalla ja viiltelyllä uhannut. Viranomaisten toimien keskellä on käynyt selväksi ettei näillä lapsilla voi olla molempia vanhempia. Jos tämä ei ole henkistä väkivaltaa, niin mikä on?

Lasten isän tekemä omavaltainen huostaanotto tammikuun alusta, siihen saatu täytäntöönpano päätös sakkojen uhalla lapsen palauttamiseksi ja hovin toteamus asian lainvoimaisuudesta, ei ole pysäyttänyt vieraannuttamista taparikollisen isän kohdalla jota Espoon lastensuojelu tukee kaikin keinoin.

Tämän tyttären kohdalla kyse on laajennetusta vieraannuttamisesta, koska omavaltaisen huostaanoton jälkeen tyttö ei ole saanut pitää yhteyttä keneenkään äidin lähipiiriin kuuluviin, mm isosiskoihin.

On vaikea uskoa, että iloinen ja hyvinvoiva lapsi katkaisi omasta tahdostaan kokonaan yhteyden suurimpaan osaan elämäänsä kuuluvista ihmisistä ja lopettaisi koulun käynnin.

Espoon lastensuojelu ei herää tilanteen vakavuuteen vaikka yksi lapsista ei ole käynyt koulu vuonna 2017 ja on psykiatrisessa hoidossa. Kaksi nuorempaa lasta oireilevat myös tilanteessa erittäin näkyvästä ja vakavaa huolta herättäen.

Yhteenvetona viranomaistoimista sanoisin seuraavaa;

On siis lapsen edun mukaista, ettei hän käy lainkaan koulua, joutuu vieraannuttajan toimesta psykiatriseen hoitoon ja oleilee vieraannuttajan luona, joka on oikeuteen todennut kirjallisesti ettei hänellä ole intressiä pitää lasta luonaan ja näin ollen syrjäytyy yhteiskunnasta.

Tämä kaikki on tehty alle yhdessä vuodessa.

Lapsi ei ota kontaktia keneenkään, eikä uskolla tehdä mitään ilman isän lupaa.

Saako tyttö päästötodistusta peruskoulusta? Luultavasti ei, 15.11.2017 koulupalaverin perusteella. Sitä ei voida enään varmuudella taata, koska lapsi ei käy koulua.

Pääseekö hän jatko-opiskelemaan?

Tyttö ei ole käynyt koko 2017 vuonna koulua, ja tuntuu että vain minulla äitinä on huoli, kaikki viranomaiset ohittaa minut täysin.

Tilanne on kärjistynyt tänä vuonna niin huolestuttaviin mittasuhteisiin, joten vaaditaan äärimmäisiä ratkaisuja, joita pidän viimeisenä keinona rauhoittaa lasteni elämä. Ratkaisu ei ole oikea missään tilanteeseen, mutta ainut mahdollinen, jos haluaa lakeja noudattaa.

En näe enään muuta mahdollisuutta tilanteen rauhoittamiseen lasten osalta.

Luovun kaikista oikeusprosesseista lasten tapaamisten ja asumisen osalta.

Jätän pallon lasten oikeudesta tavata toista vanhempaa , lasten isälle sekä tarvittaessa viranomaisille.

Minä en tule enään ajamaan tyhjällä autolla, kun sopimusten mukaisesti pitäisi tavata lapsia. Olen vuosien varrella ajanut itkien useita tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä näin.

Mikäli lapsilla on huolehtiva ja rakastava isä, hän pystyisi järjestämään asian ja kuljettamaan lapsia.

En myöskään aja tuhansia kilometrejä lapsia koskeviin palavereihin, joissa minut ohitetaan täysin lapsen äitinä ja huoltajana. Näistä minulle on jäänyt virheellisesti ja valheellisesti väärennetyt asiakirjat käteen. Vaadin siis viranomaisia jatkossa toimittamaan minulle kirjallisesti valituskelpoiset päätökset lapsiani koskevissa asioissa.

Lapsilleni tulen kertomaan tilanteen juuri niin kuin se on.

Tämä on elämäni vaikeain ja raskain päätös.

En tule olemaan heidän elämässä niin paljon kuin haluisin, vaan jatkossa heidän isä on asiasta vastuussa järjestämällään tavalla. Ratkaisuni perustuu puhtaasti Rakkauteeni lapsiani kohtaan. Minä en synnyttänyt heitä sodan välikappaleeksi Suomeen, vaan heillä on oikeus elää lapsuus ja nuoruus. Minä en käännä heille selkääni tai aja heitä luotani, oveni on aina auki. Minä olen aina olemassa kun he minua tarvitsevat. Enkä todellakaan hylkää heitä, vaikka uskon lasten isän ja lastensuojelun niin haluavan ajatella. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, mutta tätä järjetöntä henkistä murhaa minua ja lapsia kohtaan ei saada muulla tavoin loppumaan. Tämä on siis pakkoratkaisu.

Apua olen hakenut, uskokaa pois. Olen kääntänyt joka ikisen kiven ja kannon jonka olen keksinyt. Istunut tunti kausia puhelimessa päivittäin, kirjoittanut meilejä ja yleisin vastaus jonka olen saanut, on "voiko Suomessa tapahtua tällaista? Voimia" Voitteko uskoa, että siitä ei ole ollut apua. Tiedän myöskin , etten ole ainut vanhempi joka tätä käy läpi tässä maassa. Käyttäkää hetki tilastoihin; avioero, huoltajuusriidat, lastensuojelu, mielenterveys sekä kuolema. Karua, mutta näillä kaikilla on yhteys.

Jos tätä ei tapahdu itselle tai lähipiirille, eikö näitä asioita ole olemassa? Eikö näille voi tehdä mitään?

Minä en luovu äitiydestäni!

Minä olin äiti, kun näitä lapsia kannoin sydämeni alla. Minä olin äiti kun heidät synnytyin, imetin, näin ensiaskeleet ja saatoin eskariin. Minä olen ollut ihan joka ikisen sekunnin heidän äiti, vaikka en heitä ole nähnytkään aina, mutta sydämessäni he ovat pysyvästi. Ja niille jotka yllättyvät, tämänkin ratkaisuni jälkeen tulen aina olemaan heidän Äiti. Sitä ei kukaan voi ottaa minulta ja lapsiltani, eikä myöskään yhteisiä muistojamme. Lapseni tuntevat minut ja tietävät millainen olen heidän Äitinä.

Minä en ole huono äiti, vaikka lasteni isä kostohimoissaan niin väittää. Tätä väitettä ei kukaan ole millään todisteilla tukenut tähänkään päivään mennessä, vaan se on yksin vieraannuttaja isän mielipide, joka lastensuojelussa kirjataan totena. Miksi?

Olen lastensuojelulta kysynyt suoraan, että mikäli heillä on huoli minusta äitinä, niin keskustellaan niistä huolista. Aina, ihan jokaisella, on varaa kehittyä ihmisenä. Tätä keskustelua ei kuitenkaan lastensuojelun puolelta haluttu jatkaa tai pidetty tarpeellisena edes käydä.

Jos uskoltaisit hetkeksi kurkistaa edes oman kuplasi ulkopuolelle ilman ennakkoasenteita, varsinkin sitä tuomitsevaa, niin näkisit, kuinka paljon tämä päätös Rakkautta vaatii.

Jos vielä 14:sta oikeusistunnon jälkeen ei ole näkyvissä loppua, niin eikö rakastavan ja välittävän vanhemman velvollisuudeksi jää tehdä vaikea ja raskas päätöksen? Tätä ei saada enään millään muulla tavoin loppumaan.

Suostun siis lasteni isän tavoitteisiin ja astun syrjään. En sillä, etten rakastaisi lapsiani, vain koska Rakastan heitä oikeasti ja ehdoitta.

En myöskään tee ratkaisuani sen takia, että lasteni isä olisi onnistunut lyömään minut niin maahan kuin ikinä pystyy; Olen vain nyt vahvempi kuin koskaan tämän vuosia jatkuneen helvetin takia. Tämä ei tee lapsille hyvää, eikä ole oikein heitä kohtaan. Minä en suostu käymään tätä sotaa, jossa ei ole voittajia, mutta lapset tekevät henkistä kuolemaa uhreina.

Minä olen käyttänyt kaikki keinot, suostunut sovintoihin joita vastapuoli saneli, mutta mikään ei ole saanut tätä vieraannuttamista pysäytettyä. Eikä apua ole tullut.

Minun pelastus näiden asioiden suhteen on se, että tiedän kuka olen, mitä sanoin ja mitä tein. Olen koko ajan pitänyt huolta, että voin nukkua puhtaalla omallatunnolla. Minulla ei ole tarvetta pelata likaista ja valheellista peliä omia etuja ajaen, koska loppujen lopuksi, ihan jokainen meistä joka on näiden lasten asioissa ollut mukana, on vastuussa näille lapsille tapahtumista, sanoista ja teoista sekä ennen kaikkea siitä millainen tulevaisuus heillä on edessä. Minä olen vastuussa vain omista sanoista ja teoista, eikä minulla ole näissä asioissa syytä puolustaa muiden toimintaa lapsilleni.

Lapseni ovat sen ikäisiä, että he tulevat muistamaan kaiken tämän ja käsittelemään näitä asioita myös aikuisena. Tämä kaikki näkyy jo lapsissani; heillä ei myöskään ole luottamusta viranomaistoimintaan, kun valehtelulla ja rikollisella toiminnalla pärjää paremmin kuin totuudessa ja lainmukaisessa toiminnassa pysyminen. Minun on vaikea sitä lapsille selittää, varsinkin tilanteissa joissa lapsi on pyytänyt minua toimimaan laki ja sopimuksia rikkoen kuten heidän isänsä.

Yksi räikeä esimerkki viranomaisten toiminnasta on se, kun luonani asuva tytär (toisen asteen opiskelija) oli kouluterveyden hoitajalle kertonut tilanteestamme ja ikävästä pikkusiskoja kohtaan. Lapseni suru ja huoli oli torpattu lauseella , " Ei Suomessa tapahdu tällaista". Saiko lapseni edes keskustelu apua mielestänne? Onko ihme, että myös lapsilla on vaikea luottaa viranomaisiin?

Pyydänkin, että seuraavan kerran kun tapaatte ihmisen joka puhuu, pidä huoli että myös sinä olet aidosti läsnä. Maailma ei muutu vastuun siirtämisellä, välinpitämättömyydellä, valheilla eikä ennen kaikkea hiljaisuudella.

Espoon lastensuojelu;

Draaman määrä ei ole vakio, vaan se maksimoidaan. Teillä on ollut niin kiire rakentaa lasteni isän kanssa minulle täydellisen uusi identiteetti ja elämä, ettei teillä ole ollut aikaa kuulla minua eikä kirjata sanojani oikein. Puhumattakaan kirjauksista joita jätätte tekemättä, ilmeisesti sen takia etteivät virheenne ja vieraannuttaja isä paljastuisi. Minä ja läheiseni eivät tunnista minua ja lapsia teidän kirjauksista.

Kun usean turhan yhteydenotto yrityksen jälkeen soitin teidän esihenkilölle ja ihmettelin tehtyjä päätöksiä, joiden alkuperästä ja syistä ei ollut tietoa, sain vastauksen ettei lastensuojelu ehdi keskustelemaan kaikkien vanhempien kanssa. Itse pidän keskustelua äärettömän tärkeänä, jotta ongelmia voitaisiin yrittää edes ratkaista.

Ihmeellistä tässä kaikessa on myös se, että luonani on koko ajan asunut kaksi vanhinta lasta. He menestyvät koulussa erinomaisesti, harrastavat ja ovat paljon vapaaehtoistoiminnoissa mukana. Minun luonanai ei ikinä ole ollut yhdellä lapsellakaan lastensuojeluasiakkuutta.

Tämä kertoo siitä, kuinka pystyn tukemaan, olemaan läsnä ja kasvattamaan lapseni rakkaudella kovan henkisenkin paineen keskellä.

Lisäksi olen tämän kaiken keskellä opiskellut itselleni uuden ammatin korkein mahdollisin arvosanoin.

Teillä näyttää olevan kuitenkin päämääränä viedä minulta,ilman minkäänlaisia perusteita, suurimmat asiat elämästäni; Ihmisarvo ja Äitiys.

Liekö sitten työmäärä syynä; median mukaan yhdellä työntekijällä on keskimäärin 80 lasta. Myös huostaanotto tilastot kasvavat huolestuttavasti. Jos työhön kuuluu vielä koulukyyditys ja mielenterveys polilla käynnit lapsen kanssa niin en ihmettele. Lasteni kohdalla tämä on tosin ensimmäinen kerta kun kuulen teidän tekevän myös kuljetustöitä. Toivoin kuitenkin, että kun lapsi on teidän kanssa samassa tilassa, myös te olisitte aidosti läsnä. Teillä on liian monta tulevaisuutta käsissänne. Ei ole väärin myöntää arviointivirheitä ja koittaa korjata niitä, mutta yksikin Eerika on liikaa. Inhimillisyys ei ole häpeä eikä raha ratkaise kaikkea. Onnea Sote-uudistuksen kanssa, mutta älkää rakentako omaa toimeentuloa lasten pahoinvoinnin kustannuksella.

Vaadin siis jatkossa toimittamaan minulle kirjallisesti valituskelpoiset päätökset lapsiani koskevissa asioissa.

Haluan myös kirjallisena tiedon millä tavoin autatte ja jälkihoidatte lapsiani, kun isä on onnistunut tavoitteessaan vieraannuttaa lasten äiti heidän elämästä?

Vieraannuttaminen ei ole vielä Suomen laissa, mutta lastensuojelun käsikirjassa se on määritelty.

Suomen psykologinen instituutti: Vieraannuttaminen kuitenkin täyttää traumatisoivan väkivallan kriteerit.

Maistraatti;

Kehottaisin päivittämään teidän arkistointi ratkaisut. On kummallista, miten meidänkin tapauksessa on sama asiakirja hävinnyt tämän vuoden aikana jo viisi kertaa. Neljä kertaa sen olen teille toimittanut uudelleen. On myös hienoa, että Suomen oikeuslaitos saa teiltä apua, kun pystytte ilman oikeuden ratkaisuja tekemään päätöksiä alaikäisten asumisesta.

Varsinkin kun 27.9.2017 Sisä-Suomen maistraatin päätöksessä lukee "Maistraatin tehtävänä ei ole ratkaista, missä alaikäisen henkilön tulisi asua."

Ehdittekö edes kouluttamaan henkilöstöä uusiin työtehtäviin kun seuraava päätös Lapin maistraatista 13.11.2017 oli täysin vastakohta?

Ihan selvennyksenä vielä; Täytäntöönpanon hylkääminen ei tarkoita muutosta lapsen huoltoon ja asumiseen. Tarkistin tämän Keski-Suomen käräjäoikeudelta. Väestörekisterissä lukee tällä hetkellä lapsen perustiedoissa, että lapsi asuu äidin luona käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti, mutta te vaihdoitte silti lapsen osoitetietoihin isän osoitteen. Tähän päätökseen riitti yhden huoltajan mielipide ja laiton toiminta.

Vastapuolen lakimies;

Kiitos varsin näkyvä asianajaja-toimisto, joka isoin kirjaimin julistaa vieraannuttamista vastaan sanaa. Miksi tämä viesti kääntyy oikeussalissa?

Kun lakimies sai vieraannuttamisen ja rikoksen lailliseksi, julisti hän somessa kuinka nauttii argumentoimisesta varsinkin loppulausuntojen osalta vaikka työpäivät venyvät pitkiksi. Kommentoin itkevällä hymiöllä.

Tienasit kuitenkin vähemmän euroja kuin minä itkin kyyneleitä ikävästä lapsiini. Toivon, että muistat tämän kun pidät omaa lasta sylissä. Kehoitan sinua myös tutustumaan vieraannuttamiseen ilmiönä, jotta tunnistaisit sen jatkossa työssäsi.

Lapsen henkisellä pahoinpitelyllä on kauaskantoiset ja tuhoisat seuraukset. Työskentelemäsi yrityksen toimitusjohtajalta saat varmasti runsaasti materiaalia tähän liittyen.

Myös sinä osallistuit vieraannuttamiseen ja henkisen väkivaltaan noin viikko ennen oikeuskäsittelyä. Tiesit minun asianajajan olevan lomalla, laitoit suoraan minulle sähköpostia ja ehdotit sovintoa vieraannuttajan ehdoin. Siinä luvattiin palauttaa lapsi, ehtonne olivat vain niin etteivät sisarukset enään tapaisi toisiaan. Suostuin tietenkin palautukseen ja tulin noutamaan lasta sovittuna ajanakohtana, sovitusta paikasta. Tytön isosisko oli minun mukana, onnellisena kun näkisi lähes 10 kk jälkeen viimein pikkusiskon. Matkaa teimme yhteen suuntaan kaksi tunita. Hieman ennen sovittua aikaa sain vain tekstiviestin ettei tyttö tulisikaan. Koko kotimatkan itkimme lapseni kanssa.

Laskelmoitte vieraannuttajan kanssa, että minä teen tuon ajomatkan lasta hakemaan jolla taas voitte henkisesti hakatta. Teitte saman henkisen väkivallan myös minun lapselle.

Oikeudessa kerroitte, kuinka vieraannuttaja isä on kovasti yrittänyt toimia oikein. Uskotko sydämestäsi siihen?

Tosin sinun omallatunnolla en haluisi nukkua tai ostaa elämän tarkoitusta tavaroilla, jotka on tienattu lapsen toisen vanhemman puuttumisella.

Meillä taitaa olla erilainen moraalikäsitys, minulla se ei pohjaudu rahaan. Minulle moraali tarkoittaa myös sitä, että uskon ja toimin työskentelemäni yrityksen välittämien arvojen mukaisesti. Uskon syvästi, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan.

Espoon opetustoimi ja koulut;

Te olette myöskin tehneet päätöksiä, jopa oikeuden määräämän lähivanhemman ohi. Ehkä yhteydenpito ei ole teidän vahvin osaamisalue koulun ja kodin yhteistyössä. On olemassa myös perusopetuslaki, jota Espoonkin tulisi noudattaa. Käsittääkseni myöskin Espoo kuuluu Suomeen.

Hattua kuitenkin nostan koulumaailmassa muutamalle Ihmiselle, jotka ovat lasteni elämässä. Teidän tuki on ollut ja tulee olemaan lapsilleni tärkeä. Lapset tarvitsevat luotettavia aikuisia elämän poluilla.

Eduskunta, Oikeuslaitos, päättäjät;

Mitä tämä tulee maksamaan kaikkineen?

Pelkästään täytäntöönpanoasian asianajaja palkkiot ovat tänä vuonna tässä tapauksessa olleet 15 152,34e (valtion kassasta)

Ensimmäinen tuomari päätti (lähes 6kk hakemuksesta) lapsen palautuksesta ja sakosta.

Hovi piti käräjäoikeuden ratkaisua oikeana ja hylkäsi isän valituksen.

Täytäntöönpanon täytäntöön panossa tuomari hylkäsi hakemuksen täytäntöönpanosta, vain viikko oli Hovin ratkaisusta.

Näillä päätöksillä päästiin reilussa 10 kuukaudessa lähtötilanteeseen, sillä erotuksella, että viimeinen tuomari päätti vieraannuttamisen lainvoimaiseksi.

Kun näistä lapsista lähdettiin ensimmäisen kerran oikeuteen, oli vieraannuttaja isä kirjannut syyksi minun muuttoni 300km päähän. Lausunnoissaan hän kertoi, että olen salaa kaapannut lapset ja muuttanut. Mielenkiintoista tässä on se, että olen haasteen saanut muutama kuukausi ennen muuttoa, vielä Espoossa asuessani. Pitkin vuotta olin yrittänyt saada lasteni isää lastenvalvojan luokse keskustelemaan. Lasta käsittelevät oikeuden käynnit käydään sen alueen käräjäoikeudessa, jossa lapset asuvat. Ensimmäinen tuomari päätti silloin, että lapset jäävät minun luokse. Muutaminen ei ole ihmeellistä. Toinen tuomari, reilun vuoden päästä päätti tukea isän näkemystä muuton suhteen. Tämäkin oikeus käytiin Espoossa, vaikka se olisi kuulunut Keski-Suomen käräjäoikeuteen.

Pyytäisinkin siis, te tuomarit, jotka lasten asioita Suomessa käsittelette, tutustukaa olemassa oleviin ja näkyviin faktoihin. Esimerkikisi omassa tauksessani, olenko voinut salaa muuttaa ja viedä lapset , jos haaste on minulle tullut minun asuessa Espoossa?

Tämän toisen tuomarin päätöksen ansiosta viisi siskosta erotettiin. Se oli suuri shokki koko perheelle, enkä osannut sitä edes lapsilleni selittää.

Yritin hakea keskusteluapua lapsille lastensuojelun ja perheneuvolan kautta. Sain vastauksen; "Kuka teki päätöksen? TUOMARI. Me emme voi teille apua antaa."

Haluan vastauksen seuraavaan;

Kuinka oikeuslaitos hoitaa lapsiperheissä jälkihoidon lasten suhteen , joita teidän päätöksien jälkeen tarvitaan?

Mikä on se oikea instanssi hakea apua, kun saamani tiedon mukaan lastensuojelu tai perheneuvola ei näissä tilanteissa auta?

Mikä on se korkein taho, jonka päätöksiä tai tahon vahvistamia sopimuksia kaikki osapuolet, mukaan luettuna viranomaistoimet, noudattavat?

Kuinka monta perhettä; isää, äitiä ja lasta, pitää hajottaa tai haudata ennen kuin vastuun siirtäminen viranomaiselta toiselle loppuu?

Pitkään jatkuneissa huoltajuusriidoissa riittäisi hyvin, kun yksi ihminen kävisi koko perhettä koskevan aineiston läpi, eikä niin että jokainen käsittely käydään irrallaan kaikesta muusta.

Myös termi huoltajuusriita tulisi määritellä, koska kyseistä termiä käytetään vastuun siirtämiseen. Se on myös suuri syy, ettei saa apua.

Onko todellakin niin, että kun toinen vanhempi noudattaa kaikkia sopimuksia, ja toinen toimii omavaltaisesti, on kyseessä huoltajuusriita?

Kyse on kuitenkin jo taparikollisen toiminnasta harjoittaa henkistä väkivaltaa ja vaarantaa vakavasti lastensa kasvun ja kehityksen.

Miksi omavaltaisella toiminnalla, lakeja rikkomalla, saa paremman oikeusturvan?

Lapsia koskevat lait ovat Suomessa villi länsi, mutta 14:ta perhesurmaa kymmenen vuoden aikana kertoo lakien tarkentamisen tarpeesta.

Tavatkaa oikeita ihmisiä, keskustelkaa ja kuunnelkaa. Elämä ei Suomessa ole yhtä muumilaaksoa, eikä silmät kiinni laittamalla poistu maailman pahuus.

Mormonikirkko

"Perheen isän kutsumuksena on toimia perheen päänä, sen huoltajana ja suojelijana. Isän erityinen hengellinen kutsumus on olla pappi omalle perheelleen. Hän johtaa perheen rukoushetkiä ja kirjoitusten tutkisteluja, rukoilee perheensä puolesta ja siunaa sitä. Vaimon ensisijainen kutsumus on äitiys. Lapsien odotetaan toimivan perheensä hyväksi ja tuottavan vanhemmilleen iloa ja mielihyvää. "

(lähde: Wikipedia)

Liityin aikoinaan MAP-kirkkoon , koska lasteni isäkin kuului siihen. Avioeron myötä erosin myös MAP-kirkosta. Perhe-elämämme ei vastannut sitä mitä kirkossa julistettiin ja mies piti kulissit sanoillaan pystyssä. Tästä kertoi myös se, ettei lasteni isällä ollut ennen avioliittoa tai koko seitsamän vuoden avioliiton aikana temppelisuositusta omien toimintojensa tähden, joita ei kyennyt/kykene muuttamaan. En voi uskoa kirkon levittämään sanaan.

Onko ylläoleva teksti puolustus lasten isän harrastamaan vieraannuttamiseen, koska itse en kirkkoon kuulu?

Miksi en olisi kelvollinen äiti kirkosta erottuani?

Eikö jokainen ihminen ole tärkeä?

Te kaikki, jotka tätä luette, teette päätöksiä tämän päivän lapsista ja nuorista,

He tekevät päätöksiä tulevaisuudessa teidän vanhuudesta!

Yle 18.11.2016

Lapsenmyrkyttäjät

Häkkänen-Nyholmin mukaan pienet lapset ovat vaikeammin vieraannutettavissa - kun taas teini-ikäiset on helpompi kääntää toista vanhempaa vastaan. Pieni lapsi ei ymmärrä, miksi toista vanhempaa pitäisi vieroksua. Murrosikäinen on helpommin manipuloitavissa - jopa niin pitkälle, että hän oma-aloitteisesti haluaa katkaista suhteet toiseen vanhempaan.

Helsingin sanomat 7.6.2017

Nuorten tyttöjen itsemurhat järkyttävät Helsingissä - Psykologi: "Lasten maailmassa on ilmiöitä, jotka menevät aikuisilta ohi"

-Tyttöjen itsemurhakuolleisuus kasvoi

-1990-luvun alusta lähtien alaikäisten poikien itsemurhat alkoivat vähentyä.

-Alaikäisten tyttöjen itsemurhat sen sijaan kääntyivät nousuun.

-Reilun kahden vuosikymmenen aikana poikien itsemurhakuolleisuus on puolittunut.

-Tyttöjen itsemurhakuolleisuus on sen sijaan kasvanut 2,5-kertaiseksi.

-Edelleen poikien itsemurhia on enemmän kuin tyttöjen, mutta ero on merkittävästi kaventunut 1990-luvun alun tilanteeseen verrattuna.

-Junan alle jättäytyminen on viime vuosikymmenen aikana noussut sekä tyttöjen että poikien yleisimmäksi itsemurhan tekotavaksi Suomessa.

-Ilmiön syitä ja taustoja ei tiedetä.

-Lähes poikkeuksetta itsemurhien taustalla on ongelmien kasautuminen monella elämän osa-alueella.

-Keskeisiä nuorten itsemurhien riskitekijöitä ovat mielenterveyden häiriöt, päihteiden käyttö ja aiemmat itsemurhayritykset.

Lähde: Lasten ja nuorten itsemurhat: muutoksia kuolleisuudessa ja tekotavoissa 2015. Psykiatrian tutkimussäätiö: LT, tutkijalääkäri Anniina Lahti Oulun yliopisto