Omat tarinat

13.10.2017

Poikani(11v) huostaanotettiin kiireellisesti avohuollon tukitoimena täysin perusteettomin syin 10.10.2016.

Taustaa

Poikani (11v) oli siskolleen(tyttärelleni joka asuu Kuopiossa) viestitellyt 4.10.2016 illalla klo:19.30, että meillä riidellään ja juopotellaan...no tyttäreni oli soittanut hätäkeskukseen minkä seurauksena poliisit tulivat 21.30, (asuimme Pohjois-pohjanmaalla Oulunläänissä). Mieheni oli mennyt nukkumaan jo klo:19.15 ja minä katsoin leffaa...poliisit puhalluttivat, ei promilleja tietenkään, ja totesivat, ettei ole merkkejä heidän saamastaan tehtävästä, ja he lähtivät pois. Seuraavana aamuna soitin Kiiminkijoen koulun koulukuraattorille ja pyysin keskusteluapua perheellemme asian käsittelyyn. Kuraattori eväsi meiltä tämän avun ja kertoi tekevänsä lastensuojeluilmoituksen. Tämän perusteella lapsi tosiaankin huostaanotettiin kiireellisesti. (Perusteena huostaan otolle myös, huoli perheväkivallan mahdollisuudesta ja lisääntyneestä päihteiden käytöstä.) Kummatkin olimme työssä käyviä.

Me löydettiin pojan puhelimesta tämä suunnitellusti tehty valehtelu viestien muodossa, ja sieltä löytyi myös katumusta teosta, sekä anteeksi pyytäminen valehtelusta..otettiin näistä viesteistä kuvavedokset ja tulostettiin nämä, vietiin Lastensuojelun työntekijöille, mutta he eivät suostuneet edes lukemaan niitä, koska heidän mielestään siihen ei ollut tarvetta.

Nyt yli 11kk:tta olen taistellut Oulun lastensuojelun kanssa. Avohuollontukitoimena 10.10.2016 todellakin sijoitus sijaisperheeseen. 4.12.2016 oli palaveri Oulussa, ja näin ensimmäisen kerran poikani 10.10.2016 jälkeen. Kaikki minun oikeudet on lytätty, tapaamisia ei ole sallittu,(laitonta) yhteydenpitoani lapseen on rajoitettu perusteettomasti, pojalleni piti kuulema antaa rauhoittumis ajanjakso 1kk. Sekin on avohuollon aikana laitonta. Lähisuhteita pitäisi tukea ja edistää, ei rajoittaa ja estää. Sos.työntekijämme uhkaili puhelimessa, että jos vaadin oikeuksia lapsen tapaamisiin, he muuttavat sijoituksen kiireelliseksi. Sijoitus olisi ollut voimassa 10.1.2017 saakka. Sos.tt kertoi 4.12.2016 olleessa palaverissa, että 9.1.2017 on sijoituspalaveri. Kerroin, että mielestäni poika tulee kotiin viimeistään 10.1.2017 kun avohuollon sijoitus päättyy, Sos.tt:t sanoivat, että siitä he päättävät, ja tarvittaessa kyllä keksivät perusteet sijoituksen jatkamiseen. Ja todellakin keksivät.

Sos.tt kertoi myös, että poikani menee biolokisen isänsä (päihde ja mielenterveysongelmia, ja niistä lausunnot) luo jouluksi. Sos.tt:llä ei ollut huolta siitä, että isä käyttää runsaasti alkoholia 24-36 annosta päivässä, hän tiesi millaiset olot isän luona oli, mutta siitä huolimatta poikani sai mennä sinne. Tuo on minusta jo suorastaan heitteillejättö. (minun luokseni poikaani ei voinut päästää, koska oli se huoli)

18.10.2016 tein sos.asiamiehen luona muistutuksen sos.työntekijöistä, tuosta muistutuksesta piti tehdä useampi muistutus, kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, sekä Oulunkaupungin sos.työn johtaja Arja heikkiselle, että sain vastineen muistutukseen, mutta siihenkin oli kerätty vain huostaan otetut syyt...itse muistutuksen syitä ei oltu avattu.

4.12.2016 Valvotut tapaamiset 1 x viik. 2h 4-asteen tiloissa (Avohuollon sijoituksen aikana) Sos.tt valehteli asianajajani, vaatineen valvottuja tapaamisia. Suostuin valvottuihin, koska minulla oli niin suuri ikävä lastani, enkä saanut muuten tavata ollenkaan. Ensimmäisessä valvotussa tapaamisessa(7.12.2016) oli 3 valvojaa.

8.12.2016 Sos.tt kieltää lapseni tapaamiset, muutoinkuin valvotuissa. (puhelu nauhoitettu)

12.12.2016 vaadin kirjalliset perusteet, miksen saa tavata poikaani...perusteena oli pykälä 36, ei muuta.

13.12.2016 valvottu tapaaminen 4asteen tiloissa. 3 valvojaa, 1 valvoja antanut vääristeltyä tietoa last.suojelun työntekijälle....(tämän jälkeen ei ole ollut tapaamisia lapsen kanssa)

14.12.2016 olin yhteydessä sos.asiamieheen, kerroin hänelle, että sos.työntekijä kieltänyt tapaamiset lapseni osalta.

14.12.2016 vaadin perhetyöorganisaation vaihtoa, koska välillämme oli luottamuspula. Sos.tt. ei siihen suostunut.

15.12.2016 Sos.asiamie oli ollut yhteydessä Sos.työntekijään ja kertonut, että avohuollon tukitoimien aikana, ei yhteydenpidon rajoitusta tai valvottuja tapaamisia saa olla.

16.12.2016 Sos.tt. soittaa(puhelu nauhoitettu) ja tekee kiireellisen huostaanoton sillä perusteella, että minä halusin tavata lastani enemmän, samaan yhteyteen teki yhteydenpidon rajoituksen.(Rajoituksista tulee olla vahvat perusteet pykälineen, niitä ei ollut)

Näiden tapahtumien jälkeen, minun ja mieheni oikeudet lytättiin, meitä syynättiin, meidän piti käydä A-klinikalla useasti, verikokeita otettiin ja koskaan ei maksa tai muut arvot olleet koholla, mitään mitä me sanoimme ei uskottu. Sosiaalitoimi teki meistä huonoja ihmisiä, meillä ei ollut enään mitään arvoa ihmisinä ja minulta vietiin äitiys. Näiden kaikkien asioiden uuvuttamana perheemme tilanne kriisiytyi ja erosimme. Minä muutin 300km:n päähän.

22.12.2016 Sos.tt. kertoo puhelun aikana alkavansa valmistelemaan huostaanottoa.(kiireellisen huostaanoton aikana) Miten näin voidaan toimia? todellisuudessahan se uhkakuva, minkä Sos.tt:t olivat luoneet, oli poistunut. Kun muutin toiselle paikkakunnalle. 23.12.2016 sain heti työpaikan ja elämä rauhoittui. Mielestäni poikani huostaanotto asia olisi pitänyt siirtää nykyiseen kuntaan, missä poikani kanssa olemme kirjoilla.

9.1.2017 Palaveri (Oulussa), tukihenkilöni oli mukana. Paikalla myös sijaisperheen isä, 4-astetta organisaation toimitusjohtaja. Tässä palaverissa päätettiin tulevat tapaamiset. Ja koska asun nykyään 300km:n päässä, sovimme, että lauantaisin on tapaamiset. Kuitenkin 4-asteen työntekijä perui tapaamiset, koska sijais perhe oli lähdössä Rukalle laskettelemaan.

12.1.2017 Sos.tt. teki kiireelliseen huostaanottoon jatkopäätöksen 30vrk. (Kysynkin miten tällainen on mahdollista? Eikö kiireellinen sijoitus pitäisi päättyä, kun perusteet huostaan ottoon, (tässä tapauksessa kyllä keksityt perusteet) ovat poistuneet. Lain mukaan lapsi pitäisi kotiuttaa välittömästi.

Minusta on tehty niin hirveä ja vaarallinen ihminen, etten saa lastani tavata, kuin tosiaankin valvotusti. Lapseni on käännetty minua vastaan, minun menneisyyttäni on kaiveltu..lääkäritietoja myöten. Miten 16-vuotta vanhat asiat liittyy tähänpäivään?

Suomessa on satoja peruusteettomia huostaanottoja, mutta niihin ei kukaan reagoi. Asioita hyssytellään. Oulun sosiaalipuolen työntekijät eivät huomaa oikeasti apua tarvitsevia lapsia ja nuoria, näiden peruustettomien huostaanottojen takia.

Oulunkaupungin Sos.tt ei ole vastannut viesteihini 5.6.2017 jälkeen, ei myöskään lakimieheni s.posteihin millään muotoa. Hän ei ole vastannut puhelimeen eikä soittopyyntöihin koskien sijoituksessa olevan poikani asioissa. Vaan hän on laittanut 4astetta organisaation perhetyöntekijän sopimaan soitto/palaveri aikoja. Sos.tt. ei ole tiedottanut minua mitenkään poikani asioista 5.6.2017 jälkeen, eikä myöskään sijaisperheet. Sos.tt. oli hommannut jo huhtikuussa 2017 pitkäaikaisen sijaisperheen pojalleni. Tästä ilmoitti 4asteen perhetyöntekijä minulle 23.5.2017 klo:9.12 (puhelu nauhoitettu) hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan Sijaisperheen tietoja, muutoin kuin, että sijaisperheen äiti on perhetyöntekijä ja isä opettaja ja asuvat Oulussa. Muuta tietoa minulle ei annettu. En siis tiennyt poikani olinpaikkaa, eikä minulle ole siitä tiedotettu tämän enempää. Vaikka rajoituspäätöstä ei ole, niin silti en saa olla yhteydessä lapseeni. En saa soittaa, tai jos kokeilen soittaa, puhelu katkaistaan. Ainoastaan puhelut sallitaan kaijjutimen kautta, niin että, sijaisperheen isä on kuuntelemassa puhelua. Minusta tämä on laitonta toimintaa. Miten tämänkaltainen toiminta on mahdollista, että pitkäaikainen sijaisperhe hommataan valmiiksi, lapsi siellä jo on, vaikkei päätöstä Haosta ole tullut, eikä minua ole kuultu? Hallinto-oikeuden suullinen kuuleminen oli 6.9.2017. Tuolla istunnossa sain vasta kuulla tämän uuden sijaisperheen nimet.

Viimeisin valvottu tapaaminen oli 15.9.2017 siellä minua oli valvomassa 3 henkilöä. 4astetta organisaatiosta 2 valvojaa + 1 vartia vartiointiliikkeestä. Mitään perusteita valvotuille tapaamisille ei ole. Sos.tt. antanut käskyn, että kaikkea minun sanomaani pitää kuunnella, ja jos kysyn lapselta, "mitä kuuluu", oletko käynyt iskän luona, niin se kielletään. Mielestäni tässä rikotaan jo sananvapautta. Kun yritin mennä lapseni luo tapaamisella, vartia tuli väliimme. Miten minä voin olla äiti 5m päästä? J.K

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Kaikki sai alkunsa v.2008 lastensuojeluilmoituksesta, kun narsisti exsäni kohteli minua väkivaltaisesti. Narsisti exsäni kohteli minua myös koko ajan alistavasti ja siten miten kumppanin ei kuuluisi toimia. 01/09 perhetyön kotikäynnillä sosiaalityöntekijä on pyytänyt minua ja exsääni keskustelemaan avioerohakemuksesta. Eron jälkeen minun kunto taas kohentui, kun ei tarvinnut olla alistettuna ja väkivallan kohteena.

Sain lasten tapaamiset joka toiselle viikonlopulle. Meillä oli siis v.2012 huoltajuuskiista, jossa mukana oli lastensuojelu. Asiaa jopa puitiin KÄO ja HAO. Lastensuojelu oli oikeudessa todistamassa exsäni puolesta. Lapset määrättiin asumaan isälleen minun sijasta. Yksi syy oli tulot, koska ne olivat exsälläni paremmat kuin minulla. Lastensuojelu kaiken lisäksi alusta asti vähätteli minua ja käänteli asiat aina exsäni eduksi. Lastensuojelu toimi siis yhteistyössä isän kanssa. He jopa sopivat huoltajuusasioista etukäteen, joista minulle ei kerrottu mitään, vaikka tilasin lastensuojelun asiakirjat itselleni oikeuteen. Vasta v. 2016 sain puuttuvat lasun asiakirjat käteeni, jotka tilasin lasten nykyisestä kotikunnasta. Teksteissä oli selvä kanta siitä, että exsäni oli sopinut lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa huoltajuudesta jo ennen varsinaisia oikeudenkäyntejä.

K.L

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olemme mieheni kanssa tomineet seitsemän vuotta lapsen oheishuoltajina. Olen kiikuttanut lasta joka päivä bussilla päiväkotiin.. kunnes koulut alkoivat.. kaksi viikkoa ensimmäistä luokkaa käyneenä.. ja minä pääsin tuossa välissä itsekin mukaan työelämään. Kaiken piti olla hyvin.. kunnes ei sitten enää ollutkaan. Viranomaiset hakivat lapsen kotoa v.2015 sanoen että lapsi voi huonosti.Tuon jälkeen kukaan ei ollut enää yhteydessä meihin. Hallinto-oikeudesta tuli kirjelmät, joissa meitä syytettiin ties vaikka mistä. Ketään ei kiinnostanut, pitivätkö nuo kirjelmät edes paikkaansa. Huostaanottava viranomaisen soitti minulle. Kun kysyin heidän toimistaan, hän sanoi ajattelevansa tehdä huostaanoton ,(millä perusteella?) ,tuon jäkeen on vain sanottu miten he tomivat..

Sijaisperhe ihmetteli meidät tavatessaan, kuinka lastensuojelu on meitä mollannut, emmekä me vaikuta sellaisilta ihmisiltä kuin heidän on annettu ymmärtää meidän olevan. Sanoinkin että on sama mitä heidän kirjelmissään lukee, kun me itse tiedämme millaisia me olemme. Ei meidän kanssamme ole kukaan keskustellut, eikä meillä kotona ole muita käynyt, kuin vain perhetyöntekijät.. .Vielä silloinkin kun lapsi oltiin jo viety laitettiin perhetyöntekijät asialle. Ihmettelin eikös viranomaisten itse olisi pitänyt tulla keskustelemaan meidän kanssamme, eikä perhetyöntekijöiden?

Monesti olen miettinyt mitä perhetyöntekijöiden olisi pitänyt meidän perheen luona tehdä? Nämä kun eivät tehneet mitään, he eivät itsekään tiennee mitä heidän toimenkuvaansa kuului. Heidän käyntinsä kesti 5-30 minuutta, he kiersivät ihastelemassa meidän pihamaatamme ja kotiammekin. Sitten tuli ne laput, sos.viranomaisilta, joissa luki. ettei perhetyöntekijöien pitänytkään olla meidän apuna ja tukena vaan etsiä kriteereitä huostaanotolle.

Sos.työntekijät yrittivät tehdä meistä myös alkoholisteja. Viranomainen tuumasi että alkaisivat käymään meitä puhalluttamassakin. Sopi minulle hyvin, sillä eihän meillä juoda. Mutta kertaakaan en ole yhteenkään heidän pilliinsä puhaltanut ei myöskään mieheni, mutta hallinto- oikuden annettiin myös ymmärtää että meitä on käyty puhalluttamassa. Hallinto -oikeus ei perännyt prommillien lukumäärää, minusta heidän olisi pitänyt tuo myös heiltä pyytää. Mitä he olivat meitä puhalluttaessaan saaneet tulokseksi. Itseämmekin tuo olisi kiinnostanut myös kovin..

Meni pari viikkoa siitä ja kotiimme tuli kirje jossa luki että perheessä on suuria hoidollisia puutteita. Mitenkäs se nyt sitten menikään.. jos kukaan ei ole kotikäyntiä tehnyt ,edes huostaatekevä viranomainen, ja vieläpä tuossa lappusessa oli jopa vastaavien työntekijöiden nimet alla jotka oikeaksi asian todistivat. Ei kukaan heistä ole meidän pehrettä edes tavannut eikä kotikäyntiäkään tehnyt... mutta voivat tämän kaiken todeksi sanoa.. ?

Asian todenperäisyyttä ei kukaan lähde sen koommin peräämään.. kunhan se nyt vain saatiin huostaanotto tehtyä. M.V. Pori

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Olen 10v pienen tytön äiti. Tyttö otettu huostaan 2015. Ensin oli lyhytaikaisessa perheessä 6kk ja sossu valehteli minulle, että tämä on lomaperhe tyttö on vain kesäloman perheessä.

Perheen äiti pahoinpiteli tyttöä ja tyttö haettiin sossun kanssa pikaisesti pois perheestä. Sossu ei tehnyt edes rikosilmoitusta koko asiasta ja kun kysyin niin heidän mielestä mitään ei ole tapahtunut, lastis on tehty mutta sitä ei löydy mistään. Tytölle haettiin pitkäaikainen sijaisperhe jossa oli biologisia lapsia kolme 6v 10v ja 12v.

Perheen isä sulki tyttöni vessaan kun ei pessyt hampaita ja nosti sänkyyn väkisin.12v poika potki tyttöäni ympäri kehoa ja sossujen mielestä se on normaalia perhe- elämää. Minä tein lastensuojeluilmoituksen perheestä, niin sossu vain totesi että teen vain kiusaa.

Minulla on lievä kehitysvamma ja lukihäiriö ja sossun mielestä ne ovat syynä että tyttö huostassa ja että nämä on asioita joiden takia ei koskaan voi huostaanottoa purkaa . Ja ne ei perustele koskaan jos jotain kysyy mitä pitää kotona tehdä jotta tyttö pääsee kotiin. Minun mielestä tuo on rasismia ja tiedän monta äitiä joilla on lievä kehitysvamma mutta eivät uskalla puhua näistä asioista vaan tyytyvät kohtaloonsa. Ja kumpikaan ei ole syy huostaanottoon vaikka sossut niin väittävät.

Olen hakenut huostaanoton purkua. Hallinto-oikeudesta tuli hylky. Tällä hetkellä asia on korkeimmassa hallinto- oikeudessa. Syy miksi tyttö ei pääse kotiin on hajuhaitta jota kukaan muu ei haista kuin sossu. Tyttö on tällä hetkellä pienryhmäkodissa ,näen häntä joka viikonloppuna ja on kotona joka toinen viikonloppu ja puolet kesälomasta. R.K. Järvelä

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Minun tarinani on luettavissa hukassa huostassa kirjassa.Siinä kerrotaan kuinka minulle, sosiaalitoimen puolelta ehdotettiin aborttia. Synnytyksen jälkeen minut suljettiin vauvan kanssa tarkkailtavaksi kuuden neliön laitoshuoneeseen, lähes vuodeksi. Huostaanoton valmistelun yhteydessä kaavailtiin vauvani adoptiota minun selän takan.

Nyt on tulossa jälleen perheen lisäystä. Laskettu aika on 8.11.2017 ja lastensuojelu on ilmoittanut huostaanottavansa tämänkin lapsen. K.V.Nokia

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Kaikki alkoi lokakuussa 2015, kun mieheni oli vielä silloin matkatöissä ja itse olin vaikeassa tilanteessa kun lääkitykseni ei ollut hyvä (sopivaa lääkitystä on etsitty vuosia)... joten silloin lastis ehdotti avohuollon sijoitusta max.3kk jotta voitaisiin katsoa jos uusi lääkitys olisi parempi... Tämä lääkitys luojan kiitos sitten olikin toimiva, mutta tämä ei enää riittänyt lastikselle, vaan he 1,5kk jälkeen päättivät että hakevat lapsia huostaan...

Päätimme sitten valittaa päätöksestä ja asia meni hallinto-oikeuteen käsiteltäväksi...

Silloin hallinto-oikeus päätti tukea lastiksen mielivaltaista toimintaa, vaikka todisteet paremmasta lääkityksestä oli ja muutenkin kotona oli nyt myös mies jonka lastis halusi kotiin... nykyään mies tekee säännöllistä työtä ollen kotona yöt ja muutenkin...

Lapset siirrettiin sitten perhekotiin kesäkuussa 2016 ja lapset kertoivat aivan uskomattomia ja hurjia tarinoita perhekodista, työntekijöistä ja toiminnasta...

Jopa minä en alkuun uskonut omia lapsiani (en voinut uskoa, että niin kamalaa voisi olla lastiksen perhekodissa), KUNNES... vanhin poikani otti videon/äänitteen hirveästä huudosta, paiskomisesta ja nuorimman pojan hysteerisestä itkusta, jolloin pienin oli heitetty eteiseen voimalla ja sätitty päälle ja jätetty poika oman onnensa nojaan... tähän perään vanhin poikani laittoi äänitteen jossa suoraan pyysi apua ja pyysi minua kertomaan lastikseen että mitä sielä tapahtuu...

Tähän lastis reagoi palaverilla jossa perhekodille sanottiin käytännössä että "soo, soo" ja homma kuitattiin sillä...

Ja vaikka toimme esiin myös sen että perhekodilla pitäisi olla kolme aikuista töissä vaikka sielä oli vaan kaksi... niin siihen ei reagoitu kuin kysymällä että miten asia sielä on..

Tähän perhekoti keksi että he voivat käyttää perhekodin "äidin" äitiä työvoimana sekä perhekodin "äidin ja isän" omaa 17vuotiasta tytärtä...

Noh...

Minä hain purkua sitten kaiken ton hässäkän keskellä johon lastis ei sitten suostunut ja nyt mennään taas hallinto-oikeuteen tappelemaan...

VAIKKA nauhotteita ja 12vuotiaan sanoista että pikkuveli joutuu sekä henkisen että fyysisen pahoinpitelyn uhriksi...

Kesällä jälleen pienin heitettiin tällä kertaa niin voimalla huoneeseensa että kun hän sieltä sitten pois pääsi pikkuveli meni isoveljen luokse josta isoveli järkyttyi, otti kuvan ja lähetti mulle jossa pikkuveljellä on turvonnut ja punainen/lievästi musta silmäkulma...

Tämän näytin lastikseen ja vieläkään ei asiaan puututtu...

Perhekoti kertoi lastikseen että pojalla olisi silmätulehdus... ja taas perhekoti sai jatkaa toimintaansa ja lapsia ei vieläkään kuulla eikä oteta todesta vaan lastiksen mielestä kotiin ei voida lapsia päästää, kun lapset voivat perhekodilla hyvin... eli tässäkään ei oteta huomioon huostan alkuperusteita ...eli isä pois reiasuhommista josta on vaihtanut työpaikkaa ja että äidillä pitäisi olla toimiva lääkitys ja siis lääkitys on ollut pian kaksi vuotta hyvä, mutta lastia vetoo siihen, että miten sit ensi kuussa, miten sitten ensi vuonna, miten sitten viiden vuode päästä...

Eli tämä heidän "huoli" perustuu siihen että kenelläkään ei ole kristallipalloa joten lapsia ei voida kotiuttaa...

Eli käytännössä emme voi voittaa, kun "huoli" perustuu siihen, että ehkä joku voi joskus vaikka sairastua... M.T. Helsinki

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Olen 51vuotias yh-äiti. Lapsia on kaksi -91 syntynyt sekä -00 syntynyt.

Nuoremmalla on lievä älyllinen kehitysvamma. Joka on tuottanut niitä hankaluuksia elämässä koska ei vastaa omaa ikäistään vaan on hyvin lapsenomainen ja vahdittava. Syntyessään tytöllä oli piilosuulakihalkio jossa oli ne omat haasteet.

Saimme avohuollon tukitoimia niin,että sossu halusi sijoittaa väliaikaisesti tyttäreni perhekotiin 2012, koska olin masentunut enkä kuulemma jaksa lapseni kanssa. Tuolta päästyä tyttären oireet vain voimistu, tyttö sai raivopuuskia,hakkasi itseään,löi päätä seinään sekä vahingoitti siskoaan. Koitin hakea sellaista apua sosiaalitoimelta kun tyttö oli lastensuojelunasiakas, että heidän kautta tyttö pääsisi tutkimuksiin sekä mahdollisesti saamaan hoitoa psykiatriselta puolelta ja tukia mikä näitä pahoja oloja aiheuttaa sekä hän halusi tappaa itsensä, vetää veittellä kurkkunsa auki tai mennä junan alle niin kun hän asiat ilmoitti.

Mutta sossu olisi heti ottanut tytön huostaan johon en suostunut vaan pyysin että jokin muu keino pitää löytyä...no,saimme perheterpeutin jonka luona kävimme ja teimme testejä. Kotona ei kukaan käynyt jonne sitä apua olisi pitänyt saada ja tukea.

Sitten alkoin taistelu viranomisia vastaan,heidän mielestä en anna tyttäreni kasvaa,koska vahdin häntä liikaa,en pärjää hänen kanssa ja minulla on ihmissuhde ongelma.

Muistan sen päivä kuin eilisen kun sos.toimesta soitetaan ja pyydetään käymään asian puitteissa maaliskuussa 2014,sos.toimessa paikalla kaksi sos.virkailijaa ja minä . Asia heillä oli että ovat puhuneet perhekodin äidin kanssa ja että heillä olisi paikka tyttärelleni ,ja kysyivät pärjäänkö tyttäreni kanssa,vastasin että pärjään mutta kyllä minäkin väsyn kuten kuka tahansa jos on 24/7 lasten kanssa, niin silloin sos.virkailijat sanoivat että viranomiset ovat päättäneet tehdä kiirreellisen sijoituksen yttärestäni että tuleevat hänelle kertoon meidän kotiin mitä ovat päättäneet. 21.3.2014 tuli sos,virkailija kotiin kertomaan mitä viranomiset ovat päättäneet ja 27.3.2014 tytär meni tähän perhekotiin missä oli aijemmin avohuollon kautta ollut.

Asia meni hallinto-oikeudelle 22.4 2014 päätettäväksi . Josta saimme hylkäävän päätöksen, että huostaanotto myönnetään Janakkalan sosiaalitoimelle ja sijoitetaan perhekotiin missä oli ollutkin. Sain asianajajan jonka kanssa valitettiin hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen,ja tämä kesti taas sen oman ajan. Annoimme selvityksen miksi vastustamme huostaanottoa ja samoten myös tyttö anto oman lausunnon jota ei kuitenkaan koskaan tullut esille korkeimassa hallinto-oikeuden lausunnossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli myös hylkäävä ja huostaanotto täyttää edellen ne vaatimukset ,päätös tuli 22.2.2016 .

Teimme uudestaan 2017 tammikuussa sos.toimelle huostassapidon lopettamista koskevan hakemusken johon saimme vastauksen 30.5.2017 etteivät lähde purkaam huostaanottoa koska ei ole lapsen edun mukaista katkaista koska sijaishuollolla on kuitenkin saavutettu edistystä myönteiseen suuntaan eikä tätä kehitystä pidä lähteä katkaisemaan. Myös päätöksessä lukee kuinka on tytön edun mukaista että hän jatkaa sijaishuollossa täysi-ikäistymiseen saakka ja sen jälkeen itsenäistyy esim. kehitysvammahuollon tuettuun asumisyksikköön kun hänellä on siihen riittävä valmiudet. Ja tarkoituksen mukaista ei ole lähteä tässä vaiheessa kokeilemaan onnistuuko asuminen äidin eli minun kanssa.

-huostaanottohakemuksessa mainitut tekijät,jotka uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen kehitystä eivät ole oleellisesti muuttuneet(tyttö viilellyt perhekodissa saksilla itseään,hakannut rystyset kiviseinään että turvoksissa näitä ,perhekodin äiti ei tiedä asioista mitään ennen kuin huomautin hänelle niin tämäkin lyötiin villasella ettei mitään viiltelyä ole tapahtunut,,,kynällä pikkasen naarmutti koska hakee huomiota....mitä tämä on kuin lapsen hätähuutoa,että hänellä on pahaolla tuola perhekodissa)

-ja en ole kuulemma pystynyt tukemaan omalta osaltani tyttäreni painonpudotuksessa ja kuinka kritsoin siittä kun tyttären painoon kiinnitetty huomota(paino punnitaan kolme kertaa viikossa,ei tuo oikeelta vaikuta kun lääkärikin suositteli kerran kuussa)

- miksi 16vuotiaan tyttäreni lausuntoa ei oteta huomioon on kuulemma tytön lievä älyllinen kehitysvamma ja hänen mielipidettään on vaikea lojaaliteettiristiriidan vuoksi selvittää luotettavalla tavalla.

- perhekodin äiti määräää kaikki lomat ja jos en suostu niin aletaan uhkaamaan rajoitetulla yhteydenpidolla joka periaatteessa on kokoajan päällä koska tytär saa soittaa mulle ja muille läheisilleen torstaisin ja sunnuntaisin klo 17-20 ,joka toinen viikonloppu kotilomilla ja vain kotilomillan saa tavata muita sukulaisiaan ja läheisiään. L.M. Janakkala

Porvoon sosiaalityöntekijä pakotti lapseni Helsingin ensikotiin vuonna 2014 huostaanoton uhalla. Loppuaikana vietin siellä useita vuorokausia ja järkytyin tämän ensikodin toiminnasta.Asuminen vauvan kanssa siellä oli todella vaikeaa. Siellä ei todellakaan saanut apua,tukea tai ohjausta. Moitteita ja vääriä kirjauksia sitäkin enemmän.

Viimeiset päivät olivat niin epäinhimmilliset,oli todella vaikea katsoa vierestä miten lapseni ajettiin nurkkaan.Ihmettelen vieläkin miten hän ei romahatanut. Lapsenlapseni huostaanotettiin kylmästi ja epäinhimmillisesti.

Kesti vuoden ennekuin näin lapsenlapsessani niitä iloisia onnellisia ilmeitä jotka katosivat huostaanoton yhteydessä.

Jos lapseni olisi saanut asua kotonaan, koko iso suku olisi ollut tukena ja apuna.Ensikodissa hän oli niin yksin,ilman apua ja tukea. Asuin 400 km päässä ensikodista joten en voinut oleilla siellä tarpeeksi usein. Ja se ilmapiiri siellä oli todella ahdistava. Itse en olisi kestänyt siellä viikkoakaan.

Palaverit lapsenlapsen asioissa eivät suju.Aivan sama mitä me siellä sanomme tai haluaisimme.Meitä ei kuunnella.Emmekä yrityksistämme huolimatta ole saaneet vaihdettua sosiaalityöntekijää. Asikas suunnitelmat ovat täynnä sosiaalityöntekijän omia ajatuksia.

Hän etsimällä etsii vikoja lapsestani vakuuttaakseen itselleen että teki oikein viedessään lapsenlapseni. Lapsenlapsi on nyt ollut 3vuotta sijaisperheessä.Edelleenkään kaikki serkut ja eno eivät ole saaneet tavata lasta kertaakaan.

.Ihmetyttää myös se että sosiaalityöntekijät saavat valehdella jopa oikeudessa ja tehdä diagnooseja ilman lääkäriä. Isoäiti.

Nuorimmaiseni huostassa. Purkuprosessi käynnissä, ei vaan tunnu etenevän ja laiton tapaamisenrajoituskin oli aiemmin tänä vuonna. Vääntöä ja taistelua, tikusta tehtyjä syitä hidastaa prosessia, sijaisperhe tekee kaikkensa, jotta poika ei kotiutuisi... Mulla on siis neljä lasta joista nuorin on huostattu. Jyväskylän lastensuojelukin jopa ihmetellyt sijaishuollon toimintaa..

Poika oli ensin avohuollon sijotuksessa, mulla oli adhd-tutkimukset kesken ja oireidenhallintaryhmä alkamassa, taustalla myös kriisitilanne nuorimpien lasteni isän väkivaltaisuudesta minua kohtaan. Tarkoitus oli huostalla jatkaa sijoitusta kunnes adhd-ryhmä olisi käyty ja sitten alkaa kotiuttaa poikaa. No, kävikin niin, että poika kiikutettiin lasten psykille tutkimuksiin, neurolle tutkimuksiin, tällä selkeästi haluttiin pelata aikaa, sijaishuolto perusteli tapaamisten rajoitusta ja vähentämistä "tilanteen rauhoittamisella". Hallinto-oikeudesta tuli päätös tapaamisenrajoittamisen laittomuudesta. Myös yksi sosiaalityöntekijä vaihdettiin hänen epäkunnioittavan ja epäasiallisen käytöksensä vuoksi. Sai huomautuksen. Avohuollon sijoituksen aikaan poika oli viikonloppuja kotona ja asiat sujui hyvin. Kaikki muuttui kun huosta astui voimaan. Tällä hetkellä tapaan poikaani kerran kuussa 4 tunnin ajan kotonani. Poika on 3,5v.

Muut lapseni olleet kanssani koko ajan eikä heistä ole sossuilla noussut huolta. Asiakkuuteni aikuispsykiatrialla loppuu ensi kuussa kokonaan, myös terapeuttini ihmettelee tilannetta, hän on myös antanut oman lausuntonsa, eikä huolta minun vanhemmuudestani ole.

H.T. Jyväskylä

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lapseni on huostaanotettu 4kk ikäisenä 2012.

Olin 19 ja puol v kun sain tytön. Olen asunnut pienryhmäkodissa. Tätä ennen muutin omaan asuntoon piensyhmäkodista 3/2011 ja tyttö syntyi 1/2012 Hollolan kunta on ollut oma sijoitus kunta ja samoin myös tyttäreni. Sossut alkoin pommittaa minua jo ennen tytön syntymää, että minun pitäisi mennä ensi ja turvakotiin koska olen lapsen yh. En suostunut siihen. Tyttö syntyi ja sossut ravasi meillä koko ajan ja tytön ollessa 3kk he halusi että menen perhekuntoutukseen. No minä suostuin siihen koska pehekuntouksessa olitiin ma-pe ja pe-su kotona, kerkesimme olemaan perhekuntoutuksessa 4päivää kun meistä tehtiin perätön lasu. Sossu tuli perhekuntoutukseen pienryhmäkodin(jossa itse oli ollut) omistajan kanssa pitämään palveria. Lasusta paikalla oli myös meidän ohjaajat perhekuntoutuksesta. Päätös oli, että minä ja tytär vietämme viikot perhekuntoutuksessa ja viikonloput pienryhmäkodissa. 3viikkoa jaksoin tätä pelleilyä, kunnes ilmoitin että nyt riittää ja lähden tytön kanssa kotiin. Siinävaiheessa sossu teki kiireellisen sijoituksen kriisiperheeseen.

Tyttö oli kriisiperheessä 1kk, kun kriisiperheeseen tuli henkilökohtainen kriisi. Lapsi oli sijoitettu sijaisperheeseen ja sijoituksen jälkeen minulle soitettiin ja kerrottiin, että tyttö on jouduttu siirtämään toiseen sijaisperjeeseen. Sossut kysyivät, että suostunko sijoitukseen. Vastasin heille, että ei hän sillä ole mitään merkitystä sanonko kyllä tai ei kun olette jo sijoittaneet tytön sinne. Huostaanoton syynä papereissa on että äiti ei ole kykeneväinen huolehtimaan lapsen kasvusta ja kehityksestä ja antamaan hänelle turvallista kasvuympäristöä. Tytön asiaks suunnitelmiin sossu oli kirjannut myös ensimmäiseen lauseeseen (tytön nimi) äidillä heidi välimäellä on pitkä lastensuojelu tausta. (sama as.suunnitema menee sijaisperheelle ja lapsen isälle joka ei ole huoltaja)tästä tehty kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ratkaisu oli että sossu on hyvin pahoillaan tapahtuneesta ja pyrkii jatkossa kiinnittämään huomioo että tälläistä virhettä ei jatkossa tapahdu.

Olen tavannut tytärtäni aluksi 1pvä/kk v.2012 lähtien.Alkuvuodesta 2015 tyttö kävi minulla pe-la (yökylä) tämäkin 1 x kk. Marraskuussa 2015 sossu rajoitti tapaamistet taas 1pvä/kk. Toinen lapseni synty loppukuusta 11/2015. 2/16 tein huostaanottopurkuhakemuksen ja sossut pommitti minua koko ajan että minun pitää tehdä kirjallinen paperi, että en halua hakea purkua ja olen tehnyt hakemuksen väärin. No sossu käsitteli paperin ja päätös tuli 29.9.2016 joka hylättiin. Tästä tehty valitus hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi Hollolan kunnan päätöksen ja palautti sen Hollolan kunnalle uudelleen käsittelyyn, syynä että kunnalla ei ollut tarpeeksi perusteluita ja selvittelyjä tehty. 27.6.2017 tuli uusi päätös hollolan kunnalta sekin oli hylätty ja asia on nyt uudelleen hallinto-oikeudessa käsittelyssä. Sossu on myöntänyt että alkuperäistä huostaan oton syytä ei ole mutta perustelee huostaan ottoa tällähetkällä lapsen ja sijaisvanhemman kiintymyssuhteella. Tapaamiset tällähetkellä kuukauden toinen viikonloppu eli kerran kuussa.

H.V.Hollola

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Kerron meidän elämää ennen lastemme huostaan ottoa.

Kaikki alkoi siitä kun silloiset naapurit teki lasu ilmoituksen ja olivat soittaneet poliisille. Että kuuluu miehen huutoa ja lasten itkua... Yksi hetki poliisit oli meidän oven takana avasin oven niin toinen meni sisällä ja toinen haluasi minun kanssa jutella. Kerroin rehellisesti tälle poliisille millaista kotielämä on eli lasten isä kohtelee lapsia huonosti väkivaltaa fyysisesti ja henkisesti. Samoin minua kohtaan.

Asia meni sossuun niin alkuun minä ja lapset jouduimme ns. Turvaan lasu yksikköön. Siihen asti kun lapsemme isä oli lähtenyt kodistamme että voimme palata kotiin. Mutta kun sieltä lasun yksiköstä lähdimme niin yksi siellä oleva työntekijä sano että hän suosittelee teillä perhekuntoutusta. Eipä ehditty olla,kun toista viikkoa kotona niin piti lähteä sinne lasu yksikköön takaisin. Lapset olivat hämillään koko touhusta. Ei kerrottu siitä perhekuntoutuksesta mitään kun vaan että isän ja lasten välinen suhde paremmaksi.

Lasten käytös muuttui siellä rajusti eivät olleet omia itsejään, heille tuli raivokkaita käytösoireita. (Purivat toisiaan jopa minua). Kotonaan he eivät koskaan käyttäytyneet noin.

Se perhekuntoutus kestikin puoli vuotta. Se oli raskasta kun lähes puoli vrk tta kytättiin meitä samassa huoneistossa jossa asuttiin. Kotiin päästiin toki viikonlopuksi.

Oli palavereita ym. Lasten isän poliisi /psykologitutkimukset. Mutta mistään ei ollut apua. Loppu vaihessa perhekuontoutus siirtyi kotiin avohuoltona. Perhetyö kävin usein. Mutta mistään ei minusta ollut mitään hyötyä. Lasten elämä meni sekaisin ja elämä perheemme sisällä jatkui samana lasten isä kohteli lapsiaan edelleenkin samoin. Oli heille väkivaltainen ja syrji.

Sitten vanhin lapsemme kertoi koulussa isästä niin rehtori otti minuun yhteyttä niin kävin todistamassa tytön puheet.

Sitten oli elämäni vaikein asia kun piti tehdä lasu ilmoitus koululla.

Sitten piti taas lähteä lasten kanssa lasu yksikköön turvaan lasten isältä mutta sossu silti päästi hänet minun ja lasten luo sinnekin. Siellä ei ollut tiivistä valvontaa.

Olimme muutaman viikon niin sain selville koko sen turvassa olon karun puolen eli valmistelu huostaan ottoa. Siinä sossu etsi sijaisperheitä. Löysivät.

Kävi sitten niin kolmesta nuorin joutui eri perheeseen ja vanhimmat samaan. Eli nuorin erottiin omista, rakkaista sisaruksistaan. Ja minusta äidistään.

Nyt lapset olleet kesästä 2015 sijaisperheissään. Kotonaan he eivät ole käynyt koko aikana kun muutama kerran pikaisesti. Itse olen tavannut heitä sovittuina aikoihin. Nykyisin nuorinta joka toinen kk ja vanhempia lapsia kerran kuukaudessa. Soitot viikottain.

Huostaan ottoon minusta ei ollut oikein hyviä perusteita kun se vaan perhekuntoutuksessa minut alennettiin huonoksi ja kelvottomaksi äidiksi. Minulla ei ole mieliterveys eikä päihdeongelmia.

Vaan lasten isällä oli jotain kun entinen alkoholisti ja varmasti oli jotain mielenterveys ongelmia. Joita purki minuun ja lapsiin.

Lapset on nyt 11v, 9v, 6v. Lasten isästä erosin heti huostaan oton jälkeen kun hänelle alkoi alkoholi tulla kuvioihin. Hänen kanssa en ole missään tekemisissä mitä nyt lasten tapaamisten aikana kun ovat yhteiset.

M.K