Sadistisuutta lastensuojelussa.

22.11.2017


Virallinen avioeroni tapahtui maaliskuussa 2011, vaikka muutin 6.12.2010 Jokioisilla eri osoitteiseen lasteni (tytöt 2002 & 2003, poika 2007) & heidän äitinsä luota. Suurimpana syynä se että lasteni äiti ei osallistunut normaaliin elämäämme kuin hyvin pieniä hetkiä, hänen lupauksensa eivät pitäneet ja muutenkin hän kontrolloi kaikkea oman tahtonsa mukaan myös väkivaltaa käyttäen.

Jokioisten lastenvalvoja myötäili äidin haluja vaikka ne olivat täysin ristiriidassa lasten hyvinvoinnin kanssa joten jouduin turvautumaan oikeusaputoimiston apuun.

Täytyy myöntää että Jokioisten sosiaalityöntekijä toimi todella hienosti, lasten etuja ja oikeuksia kunnioittaen.

1.1.2011 äiti muutti Ypäjälle lasteni kanssa ja siitä lähti helvetti vyörymään.

Forssan oikeusaputoimistossa suunnniteltiin tapaamissopimus. Tapaamisten piti olla parillisten viikkojen torstai-iltaisin klo.17-19:30 (minä haen & ex takaisinpäin) ja parittomat viikonloput, perjantai klo.16 (minä haen) -> sunnuntai klo.18 (ex takaisinpäin), tämän ex suullisesti hyväksyi.

Kuitenkaan hän ei sitä allekirjoittanut vaan muutti muotoon: perjantai klo.18 (minä haen) -> sunnuntai klo.16 (minä vien).

Viimeinen linja-auto lähti Ypäjältä Jokioisille klo.17:40 sunnuntaina ei kulkenut lainkaan.

Ajokorttia minulla ei ole ikinä ollut, taksilla kulkemiseen minulla ei ollut varaa, mutta Jokioisen sos.tt:n mukaan ex kyllä kuskaa lapsia, joka olikin osittain totta

mm. ex toi torstai-aamuna ja haki tiistai-aamuna. Sopimuksen mukaisissa ajankohdissa ex ei oikein pysynyt. Tämän vuoksi jouduin mm. lopettamaan opiskeluni koska muuten lasten tapaamiset olisivat varmaan loppuneet.

Kun sain kavereita kuskiksi lapsia hakemaan sopimuksen mukaisesti niin lastenvalvoja ja LaSut + muut soskut jatkoivat äidin kanssa sotaa lapsia ja minua vastaan.

mm. Kun menin hakemaan lapsia, kukaan ei ollut paikalla ja kun vein lapsia takaisin kukaan ei ollut heitä vastaanottamassa.

Kerran otin lapset mukaan ja menimme läheiseen kauppaan ostamaan herkkuja niin maanantaina LaSut ilmoittivat minun laiminlyöneen tapaamissopimusta, mutta eivät hyväksyneet kritiikkiäni siitä että ex palasi kotiinsa vasta miltei klo.17.

Muutin alkukesästä 2011 Ypäjälle ja sain/jouduin pitämään lapsia kokoajan.

Kesällä ilmoitin etten voi pitää lapsia täysihoidolla joka päivä ja hankkia heille vaattet ja kaiken muun koska työttömyyskorvaukseni ei riitä. Eli tarvitsen rahaa esim. toimeentulokea, lapsilisät, elatusmaksut tai jotain.

Sos.tt:t ilmoittivat että jos äidillä on menoja niin minä pidän lapsia ja jos ei ole rahaa niin silloin minun pitää mennä töihin.

Kun ihmettelin miten voin olla lasten kanssa kun menen töihin niin vastaus oli että minun pitää palkata lastenhoitaja.

Ehdotin jos äiti palkkaisi lastenhoitajan kun hänellä lapset asuvat niin Sos.tt ilmoitti että jollen suostu pitämään lapsia niin he hakevat lasten äidille yksinhuoltajuutta vedoten mm. epävakaaseen persoonaani, päihteiden käyttööni...

Mikään ei pitänyt paikkaansa, mielenterveydestäni minulla oli esittää psykiatrin lausunto.

Sanoin muuttavani Ypäjältä pois, jos eivät ala käyttäytyä ihmisiksi enkä missään tapauksessa anna yksinhuoltajuutta lasten äidille ilman oikeaa syytä.

Asia mikä ei ollut missään vaiheessa oikealla tolalla on se, että soskujen mukaan minun ja vanhempieni (+ vaimoni) pitäisi ostaa lapsilleni vaatteet, polkupyörät, kännykät... ja antaa rahaa vaikka vaimoni on ollut kokoajan kuntoutustuella, vanhempani eläkkeellä ja itse olen ollut huonopalkkaisessa työssä, työtön tai opiskelija.

Kiinnostava seikka on se että ex & sukunsa ottavat omaan käyttöönsä näitä lapsille ostettuja hyödykkeitä ja ottavat rahat lapsilta korvaukseksi ruuasta, juomasta, lääkkeistä, ...

Tänä vuonna (2016) ex meni vanhimman tyttären kanssa Forssan sairaalaan ja ex pukeutui poikani (9v.) housuihin. Vanhin tytär kertoi hävenneensä silmät päästään.

Käräjillä käytiin, ex ja sos.tt yrittivät saada yksinhuoltajuusasian menemään läpi, mutta eivät osanneet muuta kuin valehdella ja senkin aika heikolla menestyksellä. Kaikenlaisia keinoja Sos.tt:t koittivat jatkossakin. Sos.tt. S.S. on ainoa virkailija joka on uskaltautunut käräjäsaliin 6.12.2010-6.11.2016/25.2.2017 välisenä aikana ja hänkin vain tämän yhden ainoan kerran.

2012 löysin uuden kumppanin ja menin hänen kanssaan naimisiin niin silloin alkoi vieläkin pahempi helvetti.

Vaimoni oli sitä mieltä että liioittelin, mutta nyttemmin hänen mielestään tilanne oli nykyiseen verrattuna paratiisimainen.

Samoihin aikoihin kun tapasin nykyisen vaimoni, LaSu teki olosuhdekartoituksia luokseni.

Vaimoni piti tulla Ypäjälle vaikka hänen olisi pitänyt olla auttamasta sairasta äitiään Sastamalassa.

LaSut lupasivat tavata myös exän uuden miesystävän, tapaamisen jälkeen lapset kertoivat ettei miesystävä ollut paikalla kun

Vain sos.tt:t kävivät.

Käräjille Lasu toimitti lausuntonsa josta ilmeni sellaisia asioita jotka veivät minulta uskon lastensuojeluun miltei kokonaan.

Esim. LaSun mukaan naimisiinmenemiseni on lapsille pahasta, mutta samaan aikaan exän uusi alkoholistiavopuoliso oli loistotyyppi eikä häntä tarvitse edes tavata.

Lausuntoon oli kirjattu myös että äidillä ollessa poika leikki omassa huoneessaan.

Isällä ollessaan poika istuu isän sylissä.

Äidin luona pojan oleminen luontevampaa.

Kerran alkukesästä 2012 hain lapset luokseni niin Ypäjän sos.tt soitti, että lasten äiti oli tehnyt minusta lastensuojeluilmoituksen koska olin kännissä. Kysyin miksi ex oli antanut lapset kännissä olevalle, niin ex kuulema pelkäsi minua. Sos.tt sanoi tulevansa tarkistamaan asian, mutta ei ole vieläkään tullut 25.2.2017 rupeaa kahvi olemaan aika seisonutta.

Tulemattomuudesta huolimatta kaikenlainen kiusanteko jatkui kokoajan lasten äidin, LaSujen sekä lasten koulun, päiväkodin ja terveydenhuoltohenkilökunnan toimesta.

Kesällä 2012 kyllästyimme ja muutimme vaimoni kanssa Jokioisille.

Silloinen sos.tt. T.R ei enää ollut Jokioisilla, Sos.tt. T.J oli myöskin hieman rauhoittunut, mutta sosiaalijohtajaksi oli tullut K.L., exäni todella hyvä ystävä.

Torstaitapaamisia en enää jaksanut yrittää ja alkusyksystä 2012 vanhin lapseni lopetti luonani käymisen.

Koitin selvittää tilannetta, mutta ex, sos.johtaja ja tytön koulu tekivät kaikkensa ettei asiaan tullut selvyyttä.

Myöhemmin tätä tyttären tulemattomuutta koitettiin käyttää minua vastaan.

Muutimme Jokioisten sisällä muutaman kerran ensin halvempaan koska sos.johtaja ei hyväksynyt ilmoittamiani lasten luonapitoja ja toisella kerralla isompaan asuntoon. Sos.jahtaja ja sosiaalityöntekijä A.K-L mukaan muuttaminen on osoitus huonosta vanhemmuudesta.

Sos.johtaja vaati lastenluonapitolappuihin exäni allekirjoitukset joita ex ei kirjoittanut, tämä oli kirjattu tietoihin jo joulukuussa 2010.

Tuo allekirjoituksen vaatiminen on jo lähtökohtaisesti lain vastainen koska sillä ex saa tietää, että olen ainakin välillisesti toimeentulotukiasiakas eikä se tieto kuulu exälle sen enempää kuin muillekaan sivullisille.

Pyysin josko joku muu voisi todistaa lasten luonani olemiset. Sos.johtajalle se sopi, mutta todistajaksi ei käynyt naapurin mummo, nykyinen vaimoni, viereisen rapun kotiparturi eikä kunnassa ollut soskun viikonloppupäivystystä, joten asia tehtiin mahdottomaksi kun lisäksi todistajan pitäisi olla sellainen johon ex luottaa ja sellaiseksi katsottiin ex-anoppini.

Ilmoitin että minä en häneen luota, mutta kysyin kuitenkin varmuuden miten tällainen todistaminen suoritettaisiin.

Toimenpide suoritettaisiin niin että ex-anoppini tulisi meille silloin kun lapsetkin tulevat ja lähtee kun lapset lähtevät. Todistajaan suhtaudutaan ja hän suhtautuu meihin kuin ei olisikaan. Ei olisi varmasti onnistunut.

Erehdyin vielä kysymään että jos kuvaan tekemisiäni lasteni kanssa niin silloin sos.johtaja sai yhden hulluimmista ideoista joita olen ikinä kuullut.

Minun pitäisi kuvata asuntoa silloin kun lapset eivät ole luonani niin sillä voin todistaa. Todistaa mitä???

Kyseenalaistin tämän kysyen mistä saan tallennuslaitteet mihin mahtuu materiaalia 12 vuorokautta + 2 tuntia, kuvauskohteena 3h+k+wc+parveke kokoinen asunto(kai siihen olisi pitänyt muualla olemisenikin tallentaa.)

Sos.johtaja ei vastannut ja olin vakuuttunut, että hän ei ole pätevä hoitamaan virkaansa ja hänen "älynväläyksensä" sotivat ihmisoikeuksiani vastaan.

Tein valituksen Aluehallintovirastoon ja AVI:n mukaan Sos.johtaja toimi väärin, mutta vaatimaani virasta erottamista he eivät voi suorittaa. (Käsittelyyn meni vuosi + päivä jona aikana olimme muuttaneet Sastamalaan (1.5.2013))

1.1.2013 ex osti pankin rahoilla Ypäjän Hyrsynkulmalta hutiloiden tehdyn sieltä täältä keskeneräiseksi jääneen omakotitalon johon sähköt & vedet on asentanut joku vailla tarvittavaa koulutusta.

Ex muutti lapsineni Ypäjän keskustasta paikkaan jossa kukaan ulkopuolinen ei kiinnittänyt huomiota exäni toimiin ja sisäpiiri (exän suku, kaverit, ystävät & lasut) eivät välittäneet eikä välitä vieläkään.

Itse sain vasta 2014 tietää exän toimista karmean totuuden.

Ex ei antanut lasten mennä siihen kouluun johon he olisivat kuuluneet ja saaneet taksikyyditykset vaan ex kuskasi heitä kauempaan kouluun silloin kun hänelle sopi.

Tuolla kauempana koulussa työskenteli muutamia exän kavereita, mm. rehtori T.V. jonka mukaan keskimmäisen lapseni vuoden kestäneestä flunssasta aiheutuneet lukuisat poissaolot ovat vähäisiä. Neljästä viikosta kaksi poissaoloja. Kimpaannuin asiasta, ja sanoin kysyväni tytöltä käykö hän koulua syys- vai kevätpuolen.

Kiusanteko jatkui monelta suunnalta, mutta en luovuttanut.

Sastamalan LaSut toimivat enemmittä hulluuksitta, mutta jo mainitut Ypäjän soskut + E.P. tekivät exäni kanssa kaikkensa että lapseni, vaimoni ja minä kärsimme.

2 nuorempaa lasta olivat luonamme kesä-heinäkuussa 2013, mutta vanhin ei.

Ex kielsi laittamasta lapsia linja-autoon koska siellä ei kuulema ole aikuista. Asiasta oltiin sovittu suullisesti ja kyseinen sopimus on/oli minulla äänitettynä. Ex vaati että minä vien lapset hänen kotiinsa asti ja vastaisuudessa haen hänen kotoaan.

Tai jos en tahdo mennä Ypäjälle niin voin laittaa lapset lentokoneeseen, lentokoneessa on exän mukaan aikuinen.

Ypäjän LaSut olivat sitä mieltä että äiti toimii oikein.

Jonkin ajan kuluttua sain kirjeen josta en saanut mitään tolkkua. Kysyin asianajaja Leeni Ikoselta mitä siinä luki niin hän sanoi että rivien välistä lukemalla siinä syytettiin minun käyttäneen hyväkseni vanhinta tytärtäni.

Käräjäsalissa istuttiin jälleen syksyllä 2013, Tytön asia oli läsnä, mutta kuitenkaan ex asianajajansa kanssa ei pitäneet siitä kovin kovaa ääntä koska aina kun asiasta mainittiin edes sivulauseessa niin vaadin tytön tutkimista ammattitaitoisen lääkärin toimesta (siis muualla kuin Ypäjän puoskareilla). Aluksi tutkimuksia vastustettiin koska ne olisivat tytölle raskasta ja tyttö oli shokissa eikä muistanut tapahtuneesta mitään eikä asiaa ollut kuulema mitään syytä tutkia koska olinhan minä tietysti toiminut niin.

Heräsi kysymys kuka muisti jos ei tapahtuneeseen osallistunut tyttö enkä minä muistanut tällaisestä mitään.

Kuka oli paikalla? Vastausta en saanut. Eikä oikeus ottanut exän hulluja höpinöitä todesta, jos olisi ottanut niin kai asiaa olisi tutkittu.

Teko oli kuulema tapahtunut luonamme hieman ennenkuin tyttö lopetti luonamme käymisen alkusyksystä 2012. Kun tämä saatiin vedenpitävästi todistetuksi valheeksi niin sitten vedottiin muistivirheeseen ja ajankohta muuttui loppusyksyyn 2013, tapahtumapaikkana Ypäjä. En muista mikä päivämäärä se oli, mutta silloin asuin Sastamalassa ja äkkiä selvisi että olin sinä kyseisenä päivänä töissä Sastamalassa n.sadan muun ihmisen kanssa.

Asia unohdettiin vähin äänin ja sitten Lasut & ex alkoivat syyttää minua vaaralliseksi, diagnosoivat minulla kaksisuuntaisen mielialahäiriön, alkoholismin, päihderiippuvuuden yms. eikä minulla ollut tässä vaiheessa ajantasaisia papereita joilla olisin voinut todistaa väitteet valheiksi.

Joudun käymään viidessä valvotussa tapaamisessa Ypäjän nuorisotilalla joka toinen lauantai.

Yhdelläkään "valvotulla" tapaamiskerralla ei ollut valvojaa, enkä ainoatakaan viranomaista nähnyt.

Käräjillä oltiin sovittu muutama asia:

-Ex tuo lapset klo.12 ja hakee klo.17 jotta voin todeta että ex ei ole pähtynyt.

-Minä palautan avaimen Ypäjän kunnantalon postiluukusta.

-Yksikään exän sukulainen tai muukaan kätyri ole tapaamispaikan välittömässä läheisyydessä.

Ensimmäisellä kerralla ex toi lapset n.klo.12, mutta 16:57 hän soitti vanhimmalle tyttärelle että ex-anoppini tulee hakemaan lapset koska exän auto hajosi ja minun pitää antaa avain ex-anopille koska ex pitää seuraavana päivänä tilassa pojalleni syntymäpäiväjuhlat.

Onneksi tytär antoi puhelimen minulle ja sanoin että että hän tulee itse hakemaan lapset kuten on sovittu.

Avainta en anna koska olen käräjäsalissa lupautunut sen palauttamaan Ypäjän kunnalle sekä olen kirjoittanut Ypäjän kunnan kanssa sopimuksen etten luovuta avainta kolmannelle osapuolelle.

Otan samantien yhteyttä asianajajaani jos ex ei noudata sopimusta ja minä olen pitänyt pojalle syntymäpäiväjuhlat.

Noin klo.17 ex-anoppi pamahti nuorisotilaan ja kahmi kaikenlaista tavaraa mukaan nuorisotilassa olevasta vaihtopisteestä johon tuodaan jotain ja halutessa viedään mukana jotain, mutta pelkästään vieminen ei liene jutun idea. Pänni, mutta vaimoni pyynnöstä en soittanut samantien juristilleni.

Seitsemän minuutin kuluttua puhelusta ex saapui paikalle, autonsa oli kokenut helluntaihelvetillisen ihmeparantumisen ja pyyteli avainta ja kun en antanut hän koitti viedä sen minulta väkisin.

Onneksi vanhempani olivat paikalla ja ex joutui poistumaan paikalta ilman avainta.

Seuraavalla viikolla juristin kanssa pohdittiin mitä valvottu tapaaminen tarkoittaa Ypäjällä. Soitin myös Ypäjän soskulle joka sanoi että minun olisi pitänyt luovuttaa avain exälle vaikka olin sopinut käräjäoikeudessa ja Ypäjän kunnan kanssa että palautan avaimen kunnantalon postiluukusta.

Normaalia ypäjäläistä ajatelua?

Asianajajani neuvoteltuani kävin kaikissa viidessä "valvotussa" tapaamisessa koska luulen ettei käräjöintiaikaa olisi saanut aikaistettua.

Sitten mentiin taas käräjille ja todettiin että valvotuista tapaamisista ei ollut mitään hyötyä kun paikalla ei ollut valvojaa, syyksi ilmoitettiin se ettei Ypäjällä ole viikonloppuisin lastensuojelupäivystystä.

Vaikka olin päättänyt etten todista mitään ennenkuin vaaditaan niin kuitenkin olin käräjien välissä hankkinut toisen psykiatrin lausunnon mielenterveydestäni jonka mukaan olin terve.

Käräjillä syyttelyni jatkui joten esitin psykiatrin lausunnon, mutta kuitenkin LaSun mukaan todistus on vanhentunut koska se oli tehty muutamaa viikkoa aiemmin. Ei LaSut käräjäsaliin uskaltautuneet.

Käräjäoikeuden tuomari tahtoi saada LaSun edustajalta tarkempia tietoja ja sovittiin uusi käsittelypäivä jonkin ajan päähän.

Lisähuolta aiheutti 28.12.2013 anopin saama aivoinfarkti (halvaantuminen & järjen lähtö).

Puoli vuotta selvittelin anopin asioita (mm. talon/kansakoulun myymistä) kun appiukon kuollessa perunkirjat oli tehty väärin + koirasta luopuminen oli vaimolleni iso asia.

LaSu antoi käräjäoikeuteen jotain omia tietojaan joihin minun oli toimitettava todisteet.

Todisteet hommasin, saimme anopin asiat oikealle tolalle, muutimme Jokioisille alkukesästä 2014, poissaollessamme Sos.johtaja oli lähtenyt töihin Forssan kaupungille. Vaimoni kanssa ajattelimme että nyt kaikki lähtee rullaamaan parempaan suuntaan. Mutta vielä olisi käräjillä käytävä todisteet esittämässä.

Kaikki lapset kävivät meillä. Teimme sellaisen ratkaisun että tehkööt ex mitä tekee niin me haemme lapset perjantaina ja ex hakee/haetuttaa lapset pois sunnuntaina. Välillä kukaan ei ollut paikalla kun lapsia menimme hakemaan, mutta melkein joka kerta lapset sain mukaani vaikka välillä vasta odottelun jälkeen.

Elokuussa 2014 lapset, pääsääntöisesti vanhin lapsi kertoi mitä äidillä ja äidin puoleisilla isovanhemmilla tapahtuu.

Tässä vaiheessa aloin epäillä todenteolla onko ex huomannut ettei saa minua ja vaimoani eroamaan joten hän ei voi minua satuttaa muuten kuin sillä että hän kiusaa sadistisesti lapsiani.

Seuraavana viikonloppuna en tavoittanut ketään lapsistani, exääni tai hänen siskoaan enkä vanhempiaan. Mieleeni iski pelko että ex on kiusannut lapsiani liikaa. Soitin hätäkeskukseen, josta en saanut apua. Kuitenkin puolenyön jälkeen Ankkuri-tiimin sosiaalityöntekijä A.K (exän kaveri) ja 2 poliisia tulivat asunnollemme. Koittivat saada minut mukaansa, en lähtenyt ja naapurimmekin kysyivät mitä olen tehnyt. He myös olivat kuulleet lapsilta mitä äidillään tapahtuu. Naapuri koitti saada kolmikon menemään käymään lasteni äidin luona tarkistamaan tilanteen. Poliisi kieltäytyi, mutta palasi muutaman tunnin kuluttua asunnollemme ja kertoi että vanhnin lapsi oli äidin puoleisilla isovanhemmilla ja kaikki oli kunnossa. Kahden nuoremman lapsen sanoivat olevan kotona, mutta eivät olleet siellä käyneet. Kysyin miksi menitte suoraan isovanhemmille ettekä lasteni äidille. Vastausta en saanut vaikka kovaan ääneen asiasta kysyin.

Tein omista lapsistani sekä lasteni serkusta ja lasteni tädistä joka tuolloin oli vielä ala-ikäinen lastensuojeluilmoitukset Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymään.

Lastensuojelun H.T. ja P.H. kutsuivat minut luoksensa (5.9.2014), äänitin tapaamisen (kesto 97:31).

Jonkin ajan kuluttua kauan odotettu käräjäpäivä koitti. Tekemäni lastensuojeluilmoitukset olikin käännetty päälaelleen ja minä olin se paha ja ex hyvä.

Lastensuojelu oli toimittanut kahta päivää ennen istuntoa oma-aloitteisesti lisäselvityksen käräjäoikeuteen.

Tietystikään minulla ei ollut mahdollisuuksia saada siinä ajassa todisteita kumoamaan lisäselvityksessä olevia valheita.

(Näitä lisäselvityspapereita LaSut (lastensuojelupäällikkö R.K-M., A.J., M.R., M.K, K.L.(entinen sos.johtaja) eivät enää myöhemmin toimittanut minulle lukuisista pyynnöistä huolimatta. Ilmoittivat vain ettei sellaisia koskaan ole ollutkaan.

Kaikenlaisia muita papereita kyllä sain, suurin osa niistä oli vanhimman lapseni nimellä ja osoitteella eikä niillä ollut mitään tekemistä sen kanssa mitä lisäselvityksessä oli.

Hommasin lisäselvityksen Hämeenlinnan käräjäoikeuden arkistosta ja menin esittämään sen lastensuojeluun. Eivät tykänneet.)

Lisäselvityksestä seuraisi se että joutuisin jälleen viiteen valvottuun lauantaitapaamiseen, tällä kertaa vaadin että paikalla on valvoja.

Itse tahdoin Hämeenlinnaan (paikan nimeä en muista) jottei olisi exän kätyreitä taas aiheuttamassa pahaa.

Ex tahtoi paikaksi Forssan lastenkoti Kaarisillan ja valvojaksi ystävänsä M.R:n miehen, S.R:n (M.R. todisti minua vastaan samassa oikeudenkäynnissä missä oli sos.tt. S.S) joka työskeli/työskentelee Kaarisillassa.

Suostuin Kaarisiltaan, mutta valvojana ei saanut toimia exän ystävän mies.

Ennen ensimmäistä tapaamista (perjantaina) kävin tutustumassa paikkaan ja silloin minulle selvisi että vaimoni ei saa osallistua tapaamiseen.

Sillä samalla hetkellä soitin juristilleni, joka koitti hoitaa asian. Asiassa oli pieniä ja hieman isompiakin mutkia mm. asian nuijinut tuomari oli lomalla ja muutenkin homma tuntui menevän päin helvettiä.

Tiesin että JOS valvotut tapaamiset todetaan menneen osaltani hyvin niin seuraavaksi ruvettaisiin erikseen tutkimaan miten vaimoni tulee lasteni kanssa toimeen.

Onneksi perjantai iltana asianajajani sai toimitettua Kaarisiltaan lisäosan jolla sallittiin vaimoni osallistuminen tapaamisiin.

Keskimmäinen lapsi ei osallistunut ensimmäiseen tapaamiseen. Syyksi hän on oma-aloitteisesti kertonut äidin painostaneen hänet jäämään pois tapaamisesta.

Kaikki viisi tapaamista meni kaikin puolin hyvin vaikka lapsia harmitti kyttäävät valvojat, en itsekään niistä nauttinut.

Pelotti mitä Kaarisillasta oikeuteen toimittavat, mutta ilo oli suuri kun lausunnosta kerrottiin lasten, äitipuolen ja isän välien olevan hyvät.

Käräjille piti mennä vielä ennen joulua, mutta exän juristi ei tahtonut lähteä enää käräjille ja käräjäoikeus vahvisti haluamani tapaamissopimuksen 15.12.2014 klo.14.

Samana iltana ex koitti soittaa minulle, mutta en vastannut koska en ollut 100% että olin ymmärtänyt kaikki tapaamispäätöksestä oikein.

Seuraavana päivänä sain 100% varmuuden ja soitin exälle. Hän ilmoitti ettei hän suostu sopimukseen, sanoin hänelle että sopimuksesta on pidettävä kiinni ja häntä koskee samat lait kuin muitakin.

Ex raivosi että lapset saavat olla luonani 23.12.-25.12., johon tokaisin että minä ehdotin sitä, mutta ex tahtoi että jouluna lapset ovat 23.12.-27.12 samassa paikassa.

Ex pillastui entisestään ja huusi että se tarkoittaa sitä kun lapset ovat hänellä.

Lopetin puhelun siihen paikkaan.

Ex ei mahtanut mitään kun lapset tahtoivat tulla luoksemme viettämään joulua.

Kun oli muutama viikko kulunut vuotta 2015 niin ex kysyi josko pitäisin lapsia viikonloppuna kun hän viettää 40-vuotisjuhliaan maaliskuun lopulla. Suostuin, mutta tarve ja aikataulu muuttui useita kertoja ennen tuota kyseistä viikonloppua.

Lapset kävivät meillä sovitusti maaliskuusta kesäkuuhun, vaikkei aikataulujen rajoissa, mutta ihan kohtuullisesti verrattuna aiempaan hulluuteen.

Toukokuussa 2015 ex tahtoi muuttaa lasten kesäloma-aikoja. Suostuin tähän koska luulin että ex on siihen tyytyväinen ja muutenkin vaikutti siltä että ex voisi ihmistyä, eikä LaSutkaan vainonneet minua ainakaan kovin näkyvästi.

(Miltei) aina lapsia tavatessani sain nähdä (vaatteet likaisia, rikki, pieniä, valtavia) & kuulla mitä ongelmia äidin luona on (mm. ei saa käydä pesulla, ei ole hammastahnaa, ei ole ruokaa, isoäiti ja äiti vie rahat, äiti lupaa kaikkea muttei pidä lupauksiaan, äidin miesystävä on enemmän ja enemmän kännissä ollessaan lasteni kanssa, ...).

Tässä vaiheessa olin täysin varma että ex oli ymmärtänyt sen ettei hän saa minua muuten satutettua kuin lapsiani sadistisesti kiusaamalla.

Sitten lapsilla alkoi kesäloma. Ensimmäinen kahden viikonjakso katkesi 2,5 vuorokauteen kun ex tuli hakemaan tytöt ja sanoi vievänsä heidät Keuruulle helluntaikonferenssiin.

Nuorempi tytöistä olisi tahtonut jäädä luokseni, eikä mennä Keuruulle.

Ex vei vanhemman tytön Keuruulle ja nuoremman Ypäjälle jossa oli 2 seuraavaa päivää passaamassa ryyppäävää isoisäänsä ja enoansa.

Tytöt tulivat takaisin perjantaina klo.12 ja ex ilmoitti hakevansa lapset pois maanantaina klo.12 vaikka oli sovittu että lapset ovat seuraavan viikon sunnuntaihin klo.17.

Sanoin että jos haet lapset maanantaina niin haet sitten klo.10, koska vaimollani on asioita Sastamalassa klo.12 ja menen hänen mukaansa.

Ex haki lapset klo.10.

N.Klo.17 vanhin lapsista kyseli milloin tulevat meille seuraavan kerran. Vastasin ettei mitään tietoa koska heidän olisi pitänyt olla meillä sunnuntaihin asti.

Soittelimme ja tyttö kertoi että äiti oli väittänyt muuta, lähetin hänelle tiedon sopimuksesta. Tyttö oli käsinkosketeltavan surullinen kun hän oli uskonut äitinsä valehtelua jälleen kerran.

Olin lasten kanssa tiivisti yhteyksissä sen kolmen viikon aikana jonka olivat äitinsä "luona".

Kun he tulivat kesäloma-ajan toiseen kahden viikon jaksoon niin selvisi että kun lasteni piti olla luonani maanantaista sunnuntaihin, mutta ex haki heidät pois niin ex ei ollut ollut kotona vaan lapset olivat olleet keskenään.

Ja kun asiasta keskusteltiin enemmän niin paljastui se tosiasia että ex ei ole ollut kotona juurikaan eromme jälkeen ja senkin ajan jonka hän on kotona ollut niin hän on laiminlyönyt lapsiaan minkä on kerinnyt.

Ex siis jatkoi samaa joka aiheutti avioeromme. Minä erosin sen vuoksi että lapsilla olisi yhden huonon kodin sijasta kaksi hyvää kotia, mutta ei sitten ollutkaan kuin yksi hyvä koti ja äidin majapaikka.

Olin lasten poissaollessa ollut yhteydessä poliisiin tapaamissopimuksen rikkomisasian tiimoilta. Poliisista kerrottiin että he tulevat turvaamaan lasten hakemisen jos se tapahtuu niinkuin on käräjäoikeudessa vahvistettu, mutta exän ja minun tekemää käräjäoikeuden päätöksestä poikkeavaa sopimusta he eivät voi turvata jos sitä ei ole vahvistanut viranomainen.

Kun aikamme poliisin kanssa pohdimme kannattaako lapset hakea käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti, sillä exähän varmaan näyttää meidän keskenään tekemäämme sopimusta ja syyttää minua sopimuksen rikkomisesta eikä LaSu ota kuuleviin korviinsa sitä että ex on jo aiemmin rikkonut keskinäistä sopimustamme.

Varasin ajan sosiaaliasiamiehelle ja yllätyksekseni virkaa hoiti U.L. tuo aiemmin Ypäjällä toiminut LaSu.

Pyysin häneltä apua tapaamissopimuksen täytäntöönpanoon, mutta hän kieltäytyi. Kerroin hänelle että jos hän ei osaa auttaa niin hän on väärässä työssä ja jos hän taas osaa auttaa, mutta ei auta niin hän syyllistyy virkavirheeseen.

Kerroin että teen hänestä valituksen ja saan selvyyden kummasta on kyse. U.L. syytti minua uhkailusta.

Varasin ajan oikeusaputoimistoon, mutta koska rahaa oli mennyt ihan liikaa niin päätin että enempää en enää maksa ja tein suunnitelman jolla yhteiskunta maksaisi välillä minulle.

Marssin oikeusaputoimiston sihteerin huoneeseen ja kaivoin esiin täyttämäni avioerohakemuksen. Kerroin että vien paperin käräjäoikeuteen kun olen täältä päässyt. Kun minä eroan niin minä jään asumaan tulevan ex-vaimoni kämppikseksi koska yhtenä aamuna kun heräsin niin huomasin olevani umpihomo ja jos joku minua syyttää heteroksi niin haastan hänet oikeuteen seksuaalisesta syrjinnästä. Sain kuin sainkin ilmaisen oikeusavun ja olihan sihteerin ilmekin aika veikeä kun hän puoliääneen mietti heterosta homoksi yhdessä yössä, ja seuraavaksi lasten tapaamissopimuksen täytäntöönpano.

Oikeusaputoimiston Asianajaja tutki päätöksen ja soitti exäni matkapuhelimeen, "joku" vastasi puhelimeen, mutta sanoi että exäni on Ruotsissa ja hänen puhelimensa jäi Ypäjälle, soitelkaa ensi viikolla uudestaan.

Asianajaja kertoi asiansa ja ettei soita ensi viikolla uudestaan, mutta antoi varmuuden vuoksi puhelinnumeronsa.

Noin minuutin päästä ex soitti asianajajalle ja syytti isää, joka laittoi lapset viimeksi kotiin liian aikaisin.

Asianajajan mukaan isän 2 tuntia ei tunnu missään kun vastassa on äidin reilu 6 vuorokautta. Kauniisti juristi ilmoitti että jos äiti ei noudata päätöstä niin sitten haetaan sakkorangaistus.

Puhelun jälkeen mietimme kuinka tyhmä ihminen voi olla tai kuinka tyhmänä voi pitää muita ihmisiä.

Exän puhelin oli minuuttia aiemmin Ypäjällä ja seuraavassa hetkessä se onkin Ruotsissa. Todella uskottavaa.

U.L. oli hätäpäissään tehnyt "uhkaukseni" vuoksi exästäni lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu otti minuun yhteyttä koska olen U.L.:n mukaan exälle vaarallinen.

Alkuhämmenyksen jälkeen aloin nauramaan. Laine on tehnyt 40-vuotiaasta naisesta lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelu tutkii sitä. Onhan exäkin vanhempiensa lapsi, mutta jossain se lastensuojelunkin rajan kuuluu kulkea tai sitten lastensuojelu saa tutkia yli 90-vuotiaana menehtyneen isoäitini kuolemaa, josko se ei ollutkaan luonnollinen iäisyyteen poistuminen.

Lastensuojelu (H.K) yritti monin keinoin saada muutettua exän tilalle lapset, mutta eivät onnistuneet.

Lasten koulut alkoi ja muutaman viikon sisällä koulun kuraattori teki samanlaisen lastensuojeluilmoituksen kuin entinen sos.johtaja U.L. oli tehnyt aiemmin, mutta nyt ex oli muuttunut lapseksi.

Hyvin äkkiä selvisi että hän oli tehnyt ilmoituksen sen perusteella mitä hänelle oli kerrottu ilman että hänelle itsellään oli minkäänlaista tietoa minusta.

Kuraattori on yksi ainoista ihmisistä tässä sopassa joka ajattelee lapsia.

Loppuvuodesta 2015 lastensuojelun sos.tt:t kutsuivat minut ja vaimoni kuultavaksi sos.työntekijöiden & kuraattorin ilmoituksien perusteella.

Päätin että nyt saa luvan riittää ja otin mukaani 2 psykiatrian akuuttiryhmän sairaanhoitajaa, E.K:n ja J.L:n. Jos olen paha ja kaikkea muuta, niin nämä ammattilaiset varmaan ohjaavat minut oikeaan hoitoon.

Keskustelimme asioista pitkään mm. exän hommaamasta australianpaimenkoirasta jota kukaan ei kouluta, pihalla olevasta kellarista joka mielestäni sortuu hetkenä minä hyvänsä, ruuan & hygieniatuotteiden puutteesta, perusteettomista rangaistuksista ja paljon muusta.

Jari sanoi ettei voi muulla sanoilla kuvailla exäni toimintaa kuin sadismi.

Sos.tt. kysyi tahdonko tehdä lastensuojeluilmoituksen asian vuoksi. Minä ja vaimoni sanoimme moneen kertaan ettemme tee lastensuojeluilmoitusta koska kun kerran teimme niin silloin jouduimme itse valvottuihin tapaamisiin.

Kuitenkin vannotin ettemme sitten taas joudu valvottuihin tapaamisiin ja asiat pysyvät oikeinpäin eikä niitä väännellä ja käännellä.

Hyöty on siis sama kun poliisi puhalluttaa rattijuopon niin poliisilta lähtee ajokortti ja rattijuoppo saa jatkaa matkaansa ja mielellään tappaa monia autollaan.

J.L. elätteli toiveita että ehkei LaSut olekaan niin pahoja kuin ovat aiemmin antaneet ymmärtää.

Kolme kuukautta lastensuojelu teki "tutkimustyötään". Tapasivat exääni, lapsia äitinsä kanssa ja ilman, minua ja vaimoani, mutta ei minua ja lapsiani yhdessä.

Lapset aistivat ettei kaikki ole kunnossa ja vanhin lapsista tahtoi että hoidan hänet sos.tt:n juttusille niin että siellä on ulkopuolinen luotettava taho paikalla.

Tein niin että pyysin Jarin tytön turvaksi.

Itse aioin mennä varmistamaan että asia pääsee alkuun ja sitten poistun paikalta, mutta sos.tt. kiehahti ettei siitä ole mitään hyötyä jos poistun koska kätyrini Jari jää huoneeseen.

Jari ilmoitti tiukkaan sävyyn ettei ole kätyri vaan hän on paikalla varmistamassa että tyttö tulee kuulluksi koska lapset kokevat että äidin sanomisia on pidetty tosina ja lasten puheita valheina.

Jäin huoneeseen ja huomasin ettei sos.tt:t välittäneet lainkaan tytön kertomasta, päinvastoin syyttelivät paikalla olevaa tyttöä ja sekä muita lapsiani sekä minua.

Alkuvuodesta 2016 sain sos.tt:n tekemän lausunnon ja sen tiimoilta ilmoitin vanhimmalle lapselle että hienoa että sinulla on kaikki hyvin äitisi kanssa.

Sain vihaisen kysymyksen mistä niin päättelin.

Laitoin lausunnosta tytölle kopion jonka luettuaan kirosanojen säestämänä tytär sanoi että on tässä sentään nimi oikein, mutta kaikki muut on väärin, ei ole edes sosiaaliturvatunnusta.

Tytär soitti sos.tt:lle kysyen että mitä hyötyä hänen oli kertoa asioita kun sos.tt.on kirjannut ne väärin ja lisäillyt omiaan.

Sos.tt. vastasi: "kirjoita itse parempi jos osaat"

Soitin itse tälle sos.tt:lle hetken kuluttua ja sanoin että lapsi voi toki kirjoittaa oman lausuntonsa, mutta silloin lapsi ottaa myös palkan ja sos.tt.lähtee mittailemaan katuja. Kyseenalaistin sos.tt:n näkemyksiä mm. kellarista hyvänä paikkana leikkiä (romahti, lokakuu 2016), Sos.tt.ylisti koiria ja sanoi vihaavansa kissoja (ei tuollaista sanota lapsille jotka pitävät kissoista(kin).

Muutaman päivän kuluttua yritin tavoittaa sos.työntekijää, mutta en tavoittanut.

Sain kuitenkin lastensuojelusta puhelimeen T.M. jonka kanssa keskustelin tämän sos.tt:n valheista.

Sos.tt.T.M. sanoi "meillä on oikeus tehdä tulkintoja".

Vastasin: toisin sanoen valehdella. Sos.tt.T.M. selitti jotain ja sanoin hänelle että tämä lausunto lähtee eteenpäin.

Samoihin aikoihin (19.2.2016) ex teki minusta perättömän lastensuojeluilmoituksen. Olin exän mukaan sekaisin kun hain pojan luokseni. Hämeenlinnan sosiaalipäivystyksestä soitettiin minulle ja he totesivat etten ole sekaisin ja kaikilla jotka ovat meillä on hyvä olla.

Tuosta ilmoituksesta tahdoin saada mustaa valkoisella. R.L-M.oli siirtynyt perhepalvelujohtajaksi ja hän oli ymmärtänyt tai ainakin antoi ymmärtää että olisi ymmärtänyt että lastensuojelun mielivaltainen toiminta minua & lapsiani kohtaan on pakko lopettaa tai hänelle käy kylmät.

Perhepalvelujohtaja antoi minulle Hämeenlinnan sekä Forssan kirjauksen. Hämeenlinnan kirjauksesta ilmeni totuus, Forssan kirjauksesta ei.

Kysyin häneltä miksi Forssan versio on valheellinen. Perhepalvelujohtaja vastasi ettei muuta tiedä, mutta jos käräjille joudut niin Forssan lastensuojelu käyttää siellä omaa versiotaan vaikka Hämeenlinnan versiosta selviää oleelliset seikat ja sen pohjalta on tehty Forssan versio.

Sos.tt:n kirjauksien perusteella asianajajani ilmoitti ettei Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän lastensuojelu voi hoitaa asiaani ennen kuin ovat korjanneet lapsen ilmoittamat virheet joita on kaikki muu paitsi nimi. Ja sitten kun virheet on korjattu niin syytetyn penkillä istuu isän sijaan äiti.

Jokin aika päätöksen jälkeen exän koira puri kolmena peräkkäisenä päivänä kaikkia lapsiani. Menin poliisilaitokselle ja kysyin mitä minun pitää tehdä. Poliisi kirjasi nimikkeeksi lievän pahoinpitelyn.

Neljäntenä päivänä koira puri nuorimman lapseni kaverin viisivuotiasta pikkusiskoa. Koska tytön vanhemmat eivät tietojeni mukaan tehneet asiasta ilmoitusta niin mietin oliko koira sittenkään purrut lapsianikaan eli jospa kyseessä olikin vain näykkiminen.

Seuraavalla viikolla koitin tavoittaa tutkinnanjohtaja Repoa ja kysyä voiko koira-asian ottaa pois tutkinnasta siksi aikaa kun olen keskustellut lasten kanssa kasvotusten jolloin näen mikä on totuus puremisasiassa.

Tiistaina hänet tavoitin ja hän kertoi että on jo antanut jutun tutkittavaksi Sirkku Nurmelle joten juttelin hänen kanssaan asiasta.

Tiesin Nurmen olevan exäni kaveri ja he kuuluvat samaan helluntailaisyhdistykseen (Forssan rukoushuone RY / Salem). Puhelun aikana selvisi että kun Nurmi oli saanut jutun niin hän oli soittanut exälleni, mutta koirasta ei ollut muistanut puhua ja se oli ainoa syy miksi Nurmen piti exälleni soittaa.

Tästä johtuen ilmoitin Nurmelle että jospa hän hoitaisi työnsä ja jättäisi kaveruutensa ja yhteisen uskontokuntansa taka-alalle.

Nurmi suuttui ja sanoi että kun alan tuolle linjalle niin hän ei hoida minun juttuani.

Vastasin että se on hyvä koska puolueeton taho on paras.

Hieman myöhemmin selvisi että ex, Nurmi & muu(t) ovat jo aiemmin koittaneet saada tehtyä minusta sopimattoman vanhemman ja yksinhuoltajuuden exälle.

Nurmi toimii poliisina Ankkuri-tiimissä ja kun lastensuojelu oli sitonut omat kätensä niin nyt ex & kumppanit alkoivat käyttää Ankkuri-tiimiä lasteni ja minun vainoamiseen.

Ensin lapset koitettiin käännyttää jälleen minua vastaan. Heidät saatiin jopa ihmettelemään miksen ollut kertonut heille että minulla on rajatilapersoonallisuus.

Tämä diagnoosi oli tehty ja kerrottu vanhimmalle lapselle Ankkuri-tiimissä. Minulle ei ole kyseistä sairautta, ainakaan todettu pätevän lääkärin toimesta.

Poliisilta sain kirjeen jossa ilmoitettiin ettei ole rikosta tapahtunut exän koiran puremisen suhteen.

Minut kutsuttiin 1.4.2016 exän koiran varjolla Ankkuri-tiimiin tapaamiseen, johon meninkin juristini kanssa.

Paikalla oli lisäksi Ankkuri-tiimin sosiaalityöntekijä S.R. ja sairaanhoitaja AMK mielenterveys- ja kriisityö J.S-H. (exän jonkinlainen kaveri. Facebook).

Aikansa he minua syyttelivät ja kehuivat exää ja hänen esimerkillistä toimintaa. mm. exän hankkima koira oli osoitus exän hyvästä äitiydestä. Keskimmäinen lapsi voi käydä kouluttamassa koiraa tietyissä paikossa. Lähimpään paikkaan matkaa n.40km. Kyseenalaistin tytön kulkemisen sinne. Rauhalan mukaan äiti kuskaa. Siis tuo äiti joka ei kotona ole kuin hyvin harvoin.

Sain myös äidin tapaamisen pohjalta tehdyn lausunnon, jossa minua syyteltiin huonoksi vanhemmaksi, minusta käytettiin nimeä Kari K. joka ei auennut minulle ennenkuin kysyin kuka on Kari K.? Ei mielestäni ollut nimi ihan oikein.

Asianajajani ja minä kysyimme miksi Ankkuri-tiimi hoitaa asiaa, koska missään vaiheessa ei ole ilmennyt sellaista joka kuuluisi Ankkuri-tiimille.

Asia kuuluisi lastensuojelulle, mutta he eivät voi asiaa hoitaa jonkin väärinkäsityksen vuoksi. Juristini ilmoitti että väärinkäsitystä ei ollut vaan valheelliset kirjaukset ja niiden korjaamatta jättäminen.

Juristini pyysi että tästä nyt käytävästä keskustelusta kirjataan oikeat tiedot ja tästä pitää toimittaa minulle paperit.

Juristi ilmoitti etten minä koe minkäänlaista sääliä lasten pahoinvoinnin jatkuvuuden tukijoita kohtaan.

Paikalla olleet viranomaise alkoivat ymmärtää ettei exäni olekaan sellainen millaisen kuvan hän on itsestään antanut.

Vaadin että minut ja vaimoni tavataan lasteni kanssa. Ankkurin sos.tt:t tähän suostuivatkin. Sirpa sanoi että hänelle sopii keskiviikkona tai torstaina, Jaanalle sopi vain tiistai. Kaikki päivät sopi minulle kun vaan saan tietää ajan sillä viikolla jotta voin sopia päiväkodissa työaikani.

Sirpa & Jaana päättivät että Sirpa tulee yksinään keskiviikkona tai torstaina.

Sirpa sanoi että hän ilmoittaa minulle ajan samana päivänä tai viimeistään huomenna, perjantaina kun hän on ensin kysynyt lasteni äidiltä.

Muutaman päivän kuluttua tapaamisesta olisi sitten verkostopalaveri.

Ei kuulunut Sirpasta mitään, maanantaina iltapäivällä otin häneen yhteyttä ja sitten myöhemmin sain tiedon että tapaaminen tapahtuu torstaina.

Keskiviikkona Sirpa ilmoitti ettei tapaaminen toteudu koska tapaamisessa pitää olla hänen lisäkseen myös Jaanan. Outoa kun muistaa että Sirpa & Jaana päättivät aiemmin että vain toinen osallistuu.

Sanoin jos minua, vaimoani ja lapsiani ei tavata niin verkostopalaveriakaan ei sitten pidetä.

Kun juristini neljännen kerran ilmoitti että verkostopalaveri tapahtuu vasta lapsitapaamisen jälkeen niin hänkin uskoi.

Menin samana päivänä hakemaan poliisilaitokselta paperit tuosta aiemmasta tapaamisesta. Paperit olivat ihan OK.

Lapsitapaaminen toteutui muutamassa viikossa ja kaikki meni loistavasti.

Tästä tapaamisesta en meinannut saada papereita millään konstilla.

Lastensuojelun esimies K.L. ei ollut niitä suostuvainen antamaan koska niissä minä olin hyvä isä.

Kun papereita en saanut niin verkostopalaveri meinasi kuihtua kasaan, mutta S.K. ymmärsi että jos papereita ei minulle toimiteta niin minä en palaveriin tule ja/tai laitan toimeksi ja silloin selviää ettei asiani pitäisi olla Ankkuri-tiimin vaan lastensuojelun tutkinnassa. Kahta päivää ennen verkostopalaveria sain paperit ja ne olivat todenmukaiset.

Verkostopalaveriin osallistui ex, minä, akuutin psykiatrian hoitaja Jari, juristini, lasteni koulukuraattori P.K, Ankkuri-tiimin Sirpa & Jaana.

Palaverissa kävi Jarille, Jaanalle & Päiville selväksi että exäni ei ole sitä mitä esittää. Ex huusi pää punaisena kun hänen tarinoita & valheitaan ei uskottu.

Palaverin jälkeen Sirpa oli joissakin asioissa hieman enemmän exän kuin lasten ja minun puolella, mutta Sirpa onkin vanha hööpötettävissä oleva nainen. Pääpiirteissään kuitenkin hänkin oli lasten ja minun puolella.

9.8.2016 äitini joutui/pääsi sairaalaan ja viikon kuluttua tästä hänelle vahvistettiin olevan kolme tappavaa aivokasvainta. Samaisena päivänä ex sai tästä tiedon ja 18.8.2016 sain kirjeen Ankkuri-tiimiltä. Kirjeessä kerrottiin että pidetään palaveri johon osallistuu isovanhemmat koska he kuuluvat isona osana lastenlasten elämään.

Soitin hänelle ja kysyin miksi isovanhempia pitäisi nyt kuulla kun aiemmin heitä ei ehdottomasti kuultu. Sirpa vastasi, että lasten äiti haluaa. Silloin näin punaista ja sanoin suoraan etten kuskaa kuolemansairasta, muistamatonta äitiäni poliisitalon yläkertaan siksi että ex sitä haluaa.

Sirpa ei aluksi ottanut asiaa kuuleviin korviinsa, mutta lopulta sanoi ilmoittavansa exälleni ettei tapaaminen onnistu.

Lokakuun puolessa välissä 2016 nykyinen vaimoni sai kirjeen jonka mukaan hän voi olla vaaraksi lapsille kun hän ollut poissa normaalista työelämästä 6 kuukautta.

Hän kävi kuntouttavassa työtoiminnassa luontopainotteisella perhepäivähoitajalla jossa hoitaa pääsääntöisesti eläimiä, mutta sekin häneltä yritettiin saada loppumaan. Onneksi saimme yhden vieraspaikkakuntalaisen nuoren soskunaisen ajamaan asiaamme oikeaan suuntaan ja vaimoni sai jatkaa työtään luontopainotteisessa perhepäivähoidossa. Kesäkuu 2017 vaimoni alkoi saamaan kyseisestä työstä korvausta.

Lokakuussa 2017 nykyinen vaimoni aloitti työhön tutustumisen eskarissa.

Itse valmistun 7.6.2017 lasten ja nuorten erityisohjaajaksi. Missään vaiheessa opiskeluni/työni puitteissa en saanut kuulla olevani vaarallinen, seksuaalirikollinen yms. joksi ex-vaimoni lastensuojelu- ja muine ystävineen on minua syytellyt vuosikausia.

7.11.2017 aloitin työt henkilökohtaisena avustajana & koulunkäyntiavustajana enkä ole saanut kuin positiivista palautetta, joten exäni ei ole vieläkään saanut lastensuojelukavreineen minua leimatttua vaaralliseksi pedofiiliksi vaikka yrittäneet ovat tosissaan.

Eilen 20.11.2017 sain poliisilta kirjeen jonka mukaan exäni oli tehnyt minusta 3 rikosilmoitusta

1. Kunnianloukkaus 2.8.2014 - 27.8.2014

2. Kunnianloukkaus 22.10.2015-21.5.2017

3. Väärä ilmianto 11.2.2016

En tiedä miten nuo kunnialoukkausten ajat määräytyvät. Ex on kokenut kunnianloukkaukseksi lastensuojeluilmoitukset jotka olen tehnyt lasten puheiden, viestejen yms. pohjalta. Lisäksi joku muu tai useampi on lisäkseni tehnyt lastensuojeluilmoituksen exästäni.

Mukana ei voi olla sosiaalityöntekijän 3.5.2017 tekemä lastensuojeluilmoitus koska sitä ei ole käsitelty vaikka lain suoma aika täyttyi elokuussa 2017 eli on mennyt ylitse jo 3 kuukautta.

Väärä ilmianto perustuu siihen kun vanhin lapseni soitti minulle kolmena päivänä peräkkäin, tiistaina kun exän koira puri nuorinta lastani, keskiviikkona koira puri keskimmäistä lastani ja torstaina koira puri vanhinta lastani. Torstaina kävin poliisin puheilla koska lapseni on minulle tärkeämpiä kuin exän pureva koira. Perjantaina koira puri vielä nuorimman lapseni kaverin 5-vuotiasta pikkusiskoa.

En tiedä mihin suuntaan asiat menevät, mutta sen totean että lastensuojelu Suomessa toimii lasten etujen vastaisesti, totaalista sadismia käyttäen.

O Sikapaella